Tänään Luulla oli aika Elinalle. Koska lauantaina on kisat, eikä käsittelyn takia päästä sitä ennen treenaamaan, oli pakko käydä tänään aamulla.

Luu teki ensin erikseen kaikkia kontakteja. Etupalkalla! Erittäin satunnainen käyttö ei ole aiheuttanut pahaa aijaamista, joten tänään kokeiltiin pitkästä aikaa. Puomilla ja aalla lelu oli hypyn takana, keinulla suoraan edessä. Puomilla ja aalla tehtiin ensin muutama toisto pelkkää alastuloa (ne tosi hyviä), muuten koko estettä. Puomi ok, vähän ehkä vilkuili. Keinulla pysähtyi ekalla kertaa jostain syystä liian ylös, mutta sitten ok. Aalla himmaili eniten, mutta ei normaalia enempää.

Sitten muurin hyppelyä. Tein hyppy-muuri-kuviota liikkuvalla valssilla. Siinä tiputti/koski palikoihin jonkun kerran. Ja silloinkin kun hyppäsi yli, ei kyllä kääntynyt yhtään, vaan valui selän taakse. Kokeilin pari ennakoivaa valssiakin, niissä kyllä pystyy hyppäämään ja kääntymään, joten tuo leiskauttaminen johtunee huonosta ohjauksesta ja/tai vauhdista.

Luu piti pienen tauon ja Tuittu meni vähän rataa :) Kerran se meni mieluummin aalle kuin putkeen ja semmoista, mutta ihan kivaa oli. Hengästyin itse heti :D

Sitten Luun kanssa semmoista 15 esteen rataa. Yritin tehdä helpon, mutta tuli sinne haastettakin, kun väkisin väänsin olemassa olevalle ratapohjalle. Kakkosen niistolla olisi voinut kääntyä paremmin. Kepit haki hyvin loivasta avokulmasta, vaikka liike olisi voinut viedä ohi. Ja kepitti loppuun kohti seinää, vaikka sivuirtosin. (Ei vaan kisoissa toiminut...) Puomin jälkeen vauhdikas hyppykaarre ja sitten semmoinen löysähkö sylkkäri hypylle. Se ei onnistunut sylkkärin takia, mutta jatkettiin maaliin. Aalta varasti vedätykseen, joten se piti uusia. Palkkasin sylkkäriin tuloa erikseen ja sitten vielä koko rata. Toisella yrityksellä tehtiinkin sitten nollana :) Ei mennyt joka kohta ihan niinkuin Strömsössä, mutta satanen vetoa, että strömsööläisillä ei oo tuommoisia agilitykoiria! Eikä se haittaa, mulle on nyt tärkeää saada vaan mentyä, vaikkei meniskään ihan justiinsa.

Jossain vaiheessa oli sitten tullut (taas) jotain osumaakin. Silmä onneksi säästyi (taas).



Sitten talla pohjassa Elinalle. Tuittukin pääsi mukaan tapaamaan ystäväänsä Mrs. Frolicia ;) Elinan mielestä Tuittukin on ihana. Näytin siinä käytävällä Luun kaukoja, ja ennen kuin huomattiinkaan, Tuittu oli kadonnut johonkin. Mitään ei kuulunut, kun huhuiltiin ja lopulta Elina meni etsimään ja löysi sen tutkimasta jotain huonetta käytävän toisessa päässä... Ei mummua paljon paina, missä muut ovat.

Luulla oli lanneranka tosi jäykkä. Yksi nikama oli myös ehkä vähän vinossa. Rintaranka oli semmoinen normijäykkä, ei mitenkään hälyyttävä. Puolieroa lihaksistossa Elina ei huomannut, mutta Luu kevensi oikeaa takajalkaa. Ihmeteltiinkin sitä, että mistä se kaukojen vasemman jalan keventäminen tulee... Mä olen kyllä itse ajatellut, että sen on pakko johtua etujaloista, kun tekee sen istumisen astumalla ensin oikealla etujalalla taakse. Olen taas ihan sekaisin näistä puolista, mutta joka tapauksessa kotiläksyksi tuli ylämäkiperuuttelua ja/tai askeltamista korokkeelle (ensin nousevaa takajalkaa vuorotellen) ja makoilua rullan/jalan päällä.