Viime torstain jälkeen ei ole ollut enää kuumetta, mutta olen ollut todella väsynyt. Vetämättömän olon takia ja jälkitautien pelossa en ole sitten tehnyt viikkoon mitään (pl. se karsintakoe). Lenkitkin on olleet aika onnettomia. Sunnuntaina Luu sentään pääsi Maijun kyydillä metsälenkille :) Eilen oli ensimmäinen selkeästi parempi päivä ja tänään käytiin vihdoin treenaamassakin jotain. Mitä vaan olisin voinut treenata, mutta lähdin jälkimetsään! :o

Menin Sääksjärvelle, ajoin auton taas vähän pidemmälle. Jälki meni kuitenkin osittain samassa maastossa kuin viimeksi. Kivasti vaihtelua. Alku oli kuivaa heinikkoa, sitten vähän rytekköisempää metsää, vähän aikaa sitä ihanaa sammalmetsää ja lopussa vielä hakkuualuetta. Mittaa tuli 700 metriä. Keppejä nyt enemmän, kahdeksan. Ekat kuusi tiheämmin ja loput kaksi pidemmillä väleillä. (Piti tehdä lyhyempi jälki, mutta ajauduin taas suuntavaistoni kanssa vähän suunniteltua pidemmälle...) Vanheni tunnin.

Jana (ehkä n. 15 m?) oikealle oli ihan ok. Eteni tarkistellen, mutta aika suoraviivaisesti. Tarkisti takajäljen, mutta korjasi oikeaan suuntaan. Mulla oli kyllä siinä liina aika kireällä, en tiedä kuinka vaikutti. Eka kulma tuli pian ja heti kohta eka keppi, ehkä 30 metrin jäljen jälkeen. Vaikka lähti aika kaahotuksella, pysähtyi hyvin nostamaan kepin. Toisesta sen sijaan posotti yli. En nähnyt keppiä, mutta luulen, että mentiin aika lailla päältä. Kolmannen kepin muistin hyvin, kun olin upottanut sen puolukkavarvikkoon. Tästäkin Luu posotti ihan päältä yli, jolloin päätin keskeyttää sen ja vaatia vähän keskittymistä. Otin sen vähän matkaa takaisin ja päästin etenemään vasta, kun pisti paremmin nenää alas. Tästä löysikin palkaksi kepin, joten olisinko saanut jopa viestini ymmärretyksi? :) Ainakin seuraavat kolme keppiä nousivat oikein hienosti! Jokaista joutui tarkentamaan, mutta etsi kunnes löysi.

Pian viidennnen eli kutoskepin jälkeen hukkui sitten jälki. Ihan yhtäkkiä hommasta ei tullut enää mitään! Pyörittiin siinä ja koitin palata taaksepäin, en vaan enää muistanut, mistä oltiin tultu. Juuri kun olin luovuttamassa, Luu olikin taas luulllakseni jäljellä. Muistin yhden kaatuneen puun kohdan, mutta heti taas sen jälkeen hukkui jälki uudestaan. Luu oli ihan onneton, ei yrittänyt kunnolla etsiä jälkeä tai sitten lähti muka varmana vetämään vain johonkin suuntaan (minkä tiesin satavarmasti vääräksi suunnaksi). Välillä taas näytti, että se oli sittenkin taas jäljellä, mutta ei. Tultiin sitten pois. Olipa aika huolimatonta meininkiä taas tällä kertaa.