Tänään kisattiin Luun kanssa Tallilla Jalosen radoilla. Tallikisat on menneet meillä aina tosi huonosti, jotenkin Luu kilahtaa siellä normaalia enemmän. Itsekään en tykkää kisata siellä, koska paikka on aika ahdas ja meluisa. Menee hermot, kun ihmiset antavat koiriensa räkyttää siellä kaikuisassa hallissa. Ja sitten noista Jalosen radoistakaan ei koskaan tiedä, että mitä sieltä eteen tupsahtaa... Mutta koska kaikkea pitää harjoitella, niin sinne suuntasimme, ja lähtökohdista huolimatta jopa iloisin ja positiivisen mielin. Mikä oli ihan sama virhe, jota kirosin edellisten Tallilla olleiden kisojen jälkeen... Eli kovaa ja korkealta tiputtiin taas ja meni niin huonosti, että hyvä kun en tippa linssissä lähtenyt kotiin. Ainakin pää sauhuten.

Ensin mentiin agilityrata, jossa Luu ei pystynyt menemään käytännössä yhdellekään esteelle. Se vaan tuijotti mua ja räkytti. Alussa hyllytettiin, kun se karkasi aalle, mutta sen jälkeen mentiin ohi puomista, kolmesta eri hypystä ja pituudesta kaksi kertaa. Positiivista oli, että kaikki rimat pysyivät ja kontaktit oli suht nopeat. Aalla ei hiipinyt juuri ollenkaan! Tuli kyllä sitten vähän pitkäksi, mutta mieluummin niin päin. Mulla oli itselläkin pasmat siinä vaiheessa jo niin sekaisin, että en antanut edes vapautuskäskyä ja Luu jatkoi keppikäskyllä matkaa... Radan jälkeen otti ihan törkeesti päähän. Toi, että koira ei yhtään keskity ja katso eteensä, on ehkä ärsyttävintä kaikesta ärsyttävästä! :(

Hyppyradan nähdessäni meinasin jo lähteä kotiin, ja niin olisi kannattanutkin. Mutta koska kaikkea pitää harjoitella ja silleen niin... Radan keskivaiheilla oli muurin ja kolmen hypyn serpentiini hullun isoilla väleillä, ja tiesin, ettei mulla ole mitään keinoja ohjata sitä. Tiesin, että Luu ei tuossa mielentilassa irtoa muurille ja päällejuoksun jälkeen en saa sitä kolmannelle hypylle. Mutta ajattelin, että jos saataisiin edes joku osa radasta menemään kivasti. No, ei saatu. Kakkosena oli rengas, josta Luu meni sivusta. Jälkiviisaana voi aina sanoa, että olisi pitänyt lopettaa siihen. Korjasin kuitenkin ja sitten sössittiin seuraavakin kuvio. Putken jälkeen Luu lähti väärään suuntaan, mutta sain sen takaisin ja tässä tehtiin itse asiassa kahdeksan estettä ilman virheitä. Päivän ylivoimainen ennätys. Kepit haki jopa hyvin ja keppien jälkeen jarrutti tosi hyvin koomakäännökseen. Sitten mentiin sille serpentiinille, jossa kävi juuri niin kuin ounastelin. Ei irronnut muurille eikä sille päällejuoksun jälkeiselle hypylle. Ohjasinkin kyllä ihan surkeasti, jotenkin omakin toiminta taantui ihan aivokuolleen tasolle. Lopussa kääntyi vielä yhden pyörityksen väärinpäin ja meni ohi loppusuoran vikasta hypystä. Se oli kyllä semmoinen, mikä oikeasti olisi kannattanut korjata, koska Luu tekee noita turhan helposti. Mutta en jaksanut.

Loppulenkille ja äkkiä pois. Videot pitäisi ehkä tuhota, jos koko kisat pystyisi paremmin unohtamaan.