Tämän vuoden EO-reissulle lähtö oli jotenkin takkuista. Energia meni alkukesän reissuihin, pääasiassa Venäjänmatkan valmisteluihin. Matkan suunnittelu ja varaaminen vain viivästyi ja viivästyi ja välillä jo harkitsin koko reissun perumista. Toisaalta tiesin, että katuisin, jos jättäisin tilaisuuden käyttämättä - ei sinne joukkueeseen nyt ihan heittämällä pääse! Lopulta varasin lennot itselleni, Outille ja kolmelle koiralle pari viikkoa ennen lähtöä :D Sen jälkeen etsittiin (ja löydettiin!) vielä hotelli. Vuokra-auton varaamisen hoidin lähtöä edeltävänä iltana. Ja ta-daa! Kaikki oli valmista ja sujui hyvin :)

Brysseliin ei luonnollisesti enää lentoja saanut, ja Pariisiin ei haluttu edes yrittää. Seuraavasta vaihtoehdosta kuitenkin tärppäsi, eli lennettiin Amsterdamiin ja huristeltiin sieltä sujuvasti motaria pitkin vajaa 350 km. Matka sujui yllättävän nopeasti ja leppoisasti molempiin suuntiin, Belgiakin oli vain yksi sujahdus. Vain kohteessa piti vähän sompailla pikkukylissä, kun siellä oli joku tie poikki.

Meno venyi puoleenyöhön, kun lentomme saapui vähän myöhässä ja sitten odoteltiin koiria tuskaisen kauan. Hotelli oli jo suljettu, mutta olin saanut sähköpostiin koodin, jolla pääsimme kirjautumaan "näppärällä" automaatilla. Ainut ylläri oli, että hinta olikin pompsahtanut. Booking.comin tiedoissa sanottiin erikseen, että koirista ei mene maksua, mutta respasta seuraavana päivänä asiaa selvitellessämme ilmenikin, että yksi koira on ilmainen, mutta seuraavista menee maksu... Reilu kerho ja silleen, mutta ei jaksettu alkaa vääntää asiasta. Meillä oli kuitenkin hotellihuone, joka soveltui asumiseen ihan hyvin - kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri :p

Torstaiaamuna suunnattiin sitten kisapaikalle treeneihin ja el-tarkkiin. Parkkipaikoilta oli pitkä kävelymatka kisapaikalle ja pohja ei taaskaan ollut paras mahdollinen, mutta muuten paikka toimi ja lämppämaastot maisemineen olivat ihan huiput. Tein treeneissä muutaman pikkupätkän ja palkkasin kontakteja.

WP_20160728_10_40_51_Pro.jpg
Hiki tuli ja hymyilyttää!

WP_20160728_10_54_07_Pro.jpg
Lenkkimaastoja

WP_20160728_10_45_47_Pro.jpg
Sauvakävelyharrastuspaikka :D

El-tarkissa sitten mitattiin koirat - virallisesti. Tämän ikävistä seurauksista kaikki ovatkin varmasti jo tietoisia. Meillä kävi hyvin ja Nipsu on nyt mini uransa loppuun asti. Tosin koskaan sen kanssa ei ole ollut tiukkoja paikkoja, vaikka lähellä rajatapausta onkin. Melkoista närää koko show kyllä aiheutti joukkueessa. Ei tunnu kovin reilulta peliltä ja kisaajien etujen mukaiselta, että Sagi on tiennyt virallisesta mittauksesta, mutta ei ole tiedottanut siitä joukkuetta tai järjestänyt tarkistusmittauksia ennen reissua.

Päivällä ehdittiin käydä kaupassa ja aika lailla siinä olikin reissun turistiosuus :D Illaksi tultiin avajaisiin ja sitten hotellille nukkumaan.

WP_20160729_10_05_29_Pro.jpg
Kotoinen sää

Perjantaina vuorossa olivat perinteisesti joukkueradat. Aloitettiin hyppärillä. Aamulla vähän sateli ja nurtsi meni tosi liukkaaksi :/ Tähän kaatui muutaman rata. Me pysyttiin Nipsun kanssa pystyssä (ja pohjakin oli siinä vaiheessa vähän kuivahtanut), mutta kakkoselta tuli rima alas. Siihen saattoi pohjalla olla osansa tai sitten ei. Muuten puhdas ja ihan kiva rata. Ennen rataa oli kunnon paniikkisäätö, kun Petriä ei näkynyt ja joukkueenjohto oli kahvilla (siis ihan kirjaimellisesti)... Startattiin lopulta kolmistaan ja Petri sai mennä erikseen myöhemmin. Hyvin saatiin koottuamme itsemme suoritukseen, vaikka ei olekaan ihanteellista joutua yhtäkkiä säätämään sisäänheittäjän kanssa, kun on kuvitellut joukkueenjohdon huolehtivan lähtövuorosta.

Nipsun joukkuehyppis

Iltapäivällä sitten agilityrata. Vaikka sää ei ollut kuuma, niin heti vaan alkoi päivä verottaa. En ollut nukkunut toisenakaan yönä kovin hyvin ja väsymys painoi. Melkoista tsemppiä vaati radalle lähtö, ja lopussa alkoi kyllä kroppa hyytyä ihan tyystin. Semmoinen taistelunolla väännettiin kuitenkin. Se jäi lopulta joukkueen ainoaksi, ja vaikka nopeista vitosistammekin sai hyvin pisteitä, jäi finaalipaikka kaukaiseksi haaveeksi.

Nipsun joukkueagility

Sen verran myöhäiseksi perjantaikin venyi, että ranskalaista keittiötä pääsi tällä kertaa edustamaan Mäkkäri... Jonka salaatit olivat muuten surkea pettymys KFC:hen verrattuna. Jälkimmäistä voi oikeasti suositella!

Lauantaina olin entistäkin väsyneempi. Jo ensimmäinen rata oli melkoista taistelua jo ihan sen suhteen, että sai itsensä liikkeelle. Harmitti, ettei pysty parhaimpaansa ihan siksi, että on vaan niin väsynyt :/ Hyppäri olisi ollut ihan Nipsun rata, mutta ei sitten vaan osunut kepeillä ekaan väliin. En tiedä. Helppo lähetyminen avokulmaan, mutta en kai vaan saanut linjattua tarpeeksi. Nipsu kyllä hakee kepit aika hyvin, mutta ihan väärää linjaa se ei helpolla korjaa. Radan vaikeimmassa kohdassa tuli vielä töksähdys, kun olin vaan niin myöhässä. Vitonen tulokseksi, jolla ei tietty asiaa finaalikahinoihin.

Nipsun yksilöhyppis

Iltapäivän aksaradalla oli sitten jo puhti aivan pois, joten pelkällä sinnillä mentiin. Yritin vaan muistella kahden vuoden takaista EO:ta, jossa sain silläkin tehtyä nollan... Mutta nyt se ei kantanut. Käännyin japsissa liian aikaisin ja välistäveto jäi suorittamatta. Siihen asti saatiin kyllä taisteltua. Mutta sen jälkeen levähti sitten lopullisesti, eikä päästy rataa edes loppuun.

Nipsun yksilöagility

Sunnuntai kului siis taas yleisössä. Kivaa sekin on, kun voi keskittyä upeisiin suorituksiin, mutta mieluummin sitä olisi mukana itsekin :)

Ilta venyi seremonioineen tosi myöhään, joten ruoka haettiin taas KFC:ltä :p Sinnekin ehdittiin juuri muutama minuutti ennen sulkemisaikaa. Vaikka kertaakaan ei päästy oikeaan ravintolaan, niin olihan tämä reissu luksusta Venäjään verrattuna! :D

Koska matkasuunnitelmaamme ei kuulunut yhtään ylimääräistä aikaa kohteessa, niin kotimatkalle lähdettiin heti aamuyöllä. Vähän jännitti, oltiinko varattu tarpeeksi ajoaikaa aamuruuhkiin, mutta kaikki sujui kuin Strömsössä ja oltiin lentokentällä ennen check-inin avaamista. Kun nähtiin lopulta koirien lastaaminen koneeseen, alkoi tulla sellainen olo, että hyvinhän tämä meni!

WP_20160801_09_37_15_Pro.jpg
Kohta kotona!

On se jännää. Jotenkin ei edes huvittanut lähteä, matka oli tosi raskas, onnistumisia ei tullut ja rahaakin meni hulluna. Silti jo kotimatkalla alkoi miettiä, että missäs se EO onkaan ensi vuonna... (Italiassa.)

Saa nähdä. Uusi valintasysteemi ei suosi meitä, koska en yleensä onnistu missään tärkeissä kisoissa, rankingilla ollaan päästy joukkueeseen suht kivuttomasti. Tampereen kisoihin nyt varmaan osallistutaan ihan osallistumisen ilosta, mutta sen pidemmälle en ole miettinyt. Melkoiset muistot sitä on saanut toki jo näistä kolmesta EO-vuodesta! <3

WP_20160731_21_18_20_Pro.jpg