Luu pääsi pitkästä aikaa hommiin, kun treenailtiin Annen ja Pian kanssa. Löydettiin hyvä, valaistu parkkipläntti Hermialta, josta kaksi viimeistä autoakin poistuivat kuin tilauksesta :)

Luu teki ensin yhden luoksetulon, jossa ei vissiin mitään erikoista. Sitten ruutua. Pia vei raadon ruutuun, mutta Luu jäi katsomaan Piaa. Odotin vähän aikaa, että se kääntäisi katseensa takaisin ruutuun, mutta se taisi ehtiä unohtaa koko jutun. Pia kävi sitten näyttämässä lelua uudestaan, jolloin Luu meni vähän sinne päin, mutta ei ihan kuitenkaan... Se kävi säätämässä vasemmalla etukulmamerkillä, mutta löysi kyllä lelunkin. Toinen yritys oli jo parempi, vaikka taisi taas kaartaa vähän vasemmalta.

Seuraavaksi taidettiin juoksennella vähän kapulan kanssa... Ehdin heittää kapulaa kerran, mutta Luu toi sitä jonkun kolme kertaa. Ensimmäisellä otti päästä kiinni, muilla sitten kunnolla. Leluun vaihtaminen olisi voinut tietty sujua paremminkin. Kerran Luu taisi sen sijaan vaihtaa raadon kapulaan.

Sitten merkkiä lelulla, jotka olivat vähän epävarmoja. Mietittiin sitä paikantarjoamistakin, jota olen tehnyt aika paljon. Luu on kuitenkin alkanut mennä merkille pitäen vähän turhan tiivistä kontaktia merkkiin, joten olen jättänyt naksuttelun jäähylle ja ajatellut tehdä vähän aikaa vain lelun kanssa. Kokeiltiin kuitenkin semmoista, että Luu tulee merkille vastakkaisesta suunnasta, jolloin sen ei tarvitse kääntää itseään. Se kääntyy nimittäin yleensä niin, että asettaa leukansa lähes merkkiin kiinni (saattaa koskeakin) ja kiertää kroppansa merkin taakse... Vaikea selittää, mutta ei näytä kovin hyvältä ;) Tehtiin niin, että Anne piti Luusta kiinni ja niin, että yritin saada sitä kauemmas namia heittämällä. Nämä menivät kyllä aikamoiseksi säätämiseksi, mutta täytyy tehdä kotona, kun Luu käy vähän hitaammalla.

Viimeiseksi tehtiin vielä seuraamista, jossa todellakin tarvitsen jonkun katsomaan. Anne sanoi, että voisin ihan hyvin tehdä jo vähän pitempääkin pätkää, kävellä reippaammin ja palkata vauhdista. Olen tehnyt niin paljon perusasentoa ja yhtä askelta, että Luun seuraaminen alkaa muistuttaa Toivo-papan tyyliä ;) Ei sillä, että Toivossa mitään vikaa olisi ;) Yksin treenatessa palkkaaminen on kyllä vähän arpapeliä. Etujalkoja ja paikkaa pystyn vielä joten kuten vilkuilemaan, mutta takajalat saattavat elää ihan omaa elämäänsä. Ja niin ne elävätkin - Luun kävellessä etujaloilla suht normaalisti, sen takajalat tulivat kuulemma tasapomppua mukana...

Kiitos Annelle ja Pialle seurasta :) Toivottavasti säät, muut menot, koirien terveys ja kuun asento sallivat, että päästään vähän viime aikoja useamminkin treenailemaan porukalla. Kuinka hukassa me Luun kanssa oltaisiinkaan ilman tarkkoja silmiä ja hyviä neuvoja! Sen kanssa on tosi hauska tehdä, mutta en kyllä meinaa aina pysyä mukana sen nopeissa käänteissä.