Tiistaina hakuiltiin Sääksjärvellä, maastossa, jossa vasen puoli on helppoa ja oikea rytöä. Tuitulle pari kiintorullailmaisua, tyhjä ja suora palkka.

Aloitettiin helpommalta puolelta, jossa siis ilmaisu etukulmaan. Tuittua ei tarvinnut kahta kertaa käskeä lähtemään, itse asiassa ei kertaakaan. Se siis varasti, mutta annoin mennä... Pisto kesti ja kesti, mutta lopulta koira tuli rullan kanssa. Oli säätänyt maalimiehellä, joka lopulta joutui auttamaan rullan kanssa.

Oikealle toinen ilmaisu, maaston vaikeudesta johtuen ei yhtä kauas. Tässäkin odoteltiin ja odoteltiin, ja lopulta koira tuli ilman rullaa. Oli käynyt piilolla ja ilmaissut maalimiehen avustuksella (oli ottanut rullan itse, mutta koska se oli mennyt kainaloon, liikkuminen oli vähän niinkuin mahdotonta...), mutta sitten ilmeisesti tiputtanut rullan matkalla. Lähetin uudestaan, jolloin Tuittu oli varmaan menossa näytölle. Mm joutui auttamaan rullan suuhun, mutta sitten tuonti ok.

Sitten vasemmalle tyhjä. Kieppasi ensin takakautta pienen ympyrän, joten lähetin uudestaan. Uusinnalla irtosi hienosti, mutta sen jälkeisistä kuvioista ei ole mitään havaintoa. Aikani huhuiltuani Tuittu tuli takaa keskilinjaa pitkin. Viimeiseksi oikealle suora palkka, jossa ei mitään ihmeellistä.

Haun treenaaminen on kyllä uskomatonta tasapainoilua kaiken mahdollisen välillä. Koiran pitää olla hyvässä vireessä, mutta ei niin kierroksilla, että nenänkäyttö unohtuu. Sen pitää olla hallinnassa, mutta pystyä itsenäiseen työskentelyyn. Jos treenaa paljon suorilla palkoilla, ilmaisut kärsii, ja jos ilmaisuilla, valeitten riski kasvaa... ja rullankin pitää olla niin löysällä, että koira saa sen suuhunsa, mutta riittävän kireällä, ettei se mene kainaloon!