Sunnuntai kuluikin aika pitkälti Niihamassa. Aamu alkoi kesäajassa ja ihan liian aikaisin talkoilemalla kolmosten kisoissa. Minit ja medit olin  tuomarinsihteerinä, mutta toivottavasti virheet tuli kirjattua suunnilleen oikein... Kerran huomasin hädissäni, etten ollut seurannut rataa ollenkaan (vaan länderi Zimboa, joka hyppäsi palkintopöydällemme :D), kunnes minua valistettiin, että ko. koira oli jo hyllytetty. Hylly oli kirjattu ja lipukekin annettu eteenpäin... Makseissa pääsin onneksi ratahenkilöksi, mikä on huomattavasti leppoisampaa hommaa. Sain myös seurata aitiopaikalta hienoja ratoja, mm. Katin ja Inton hyppäri-nollaa, jolla irtosi kakkossija ja serti!

Kakkosten aikana kävin pikapikaa kotona syömässä ja kaahasin koirien kanssa takaisin. Olin aika myöhässä, mutta onneksi olivat kisatkin vähän. Ykkösten rata oli varsin suoraviivainen ja simppeli. Semmoinen, että suoranpätkään tutustuessa alkaa jo miettiä, miten tästäkin voi oikeastaan saada koiran ohi :D Mutta tuommoisiahan niiden kai pitäisikin olla. Nipsu oli aika hurjana, ja hurjana sain olla minäkin, että sain pidettyä paketin kasassa. Juoksin, huusin ja karjuin, ja vaikka meinasi jo hirvittääkin, niin sain pidettyä ohjat ihan omissa käsissäni. Nipsu teki hienot kontaktistopit ja haki putkesta lujaa kepeille. Ja kiisi hypyt ja ampui putkiin :) Keinulla sitten levisi, vaikka olin niin tosissani kuin pystyin. Vähän meni pitkäksi siis. Sen verran hilkulla se oli, etten itse ollut edes varma virheestä. Hyvä vaan, niin sain ohjattua kunnolla vielä viimeiset neljä estettä.

Keinua lukuunottamatta olin kyllä tyytyväinen. Noin niinkuin kokonaisuudessaan ja fiilikseltään oli varmasti meidän pitkän kisahistoriamme (=viisi starttia) paras rata. Maalissa hengästytti ja hymyilytti. Nipsu tuntui menevän aika lujaa, ja samaa sanoi aika. Mineissä ei oltu omalla sekuntiluvullamme, vaan omalla kymmenluvullamme... Seuraavat jäivät n. 10 sekuntia. Piti sitten katsoa muidenkin säkäluokkien tulokset ja makseissa näkyi olevan pari bortsua, jotka olivat ehtineet melkein samalle sekunnille... ;)

Nyt vaan hiomaan tekniikkaa vähän paremmalle tasolle. Keinulla pitänee yrittää jotain hetsaustreeniä, jos saisi Nipsun yhtään samalle kierrosluvulle kuin kisoissa. Muillakaan kontakteilla hinkkaamisesta ei liene haittaa, muita esteitä unohtamatta. Voipi olla, ettei shelttisen hurjuus jää itsevarmuuden ja radanlukutaidon kasvaessa ihan tälle tasolle, ja silloin jos joskus kaivataan idioottivarmoja estetekniikoita.

Mutta on se vaan aika hauska pieni koira :)