Sunnuntai-iltana vielä tokoiltiin. Tai siis treenattiin sitä kuuntelua. Ja voi pojat, kyllä niitä LUUkut kiinni -tilanteita vaan löytyy, kun yhtään kaivelee. Aion kirjoittaa paperille kaikki mahdolliset liikkeiden palaset ja huolehtia, että testataan kuulon toimivuus ihan kaikissa. Tässähän tämä loppukevät kuluu rattoisasti ;)

Rakensin ruudun ja idarin neljällä sivulla. Lisäksi laitoin tunnarikapulat ruudun eteen. Näillä sitten leikittiin :) Yleisasenne oli ihan hyvä ja siirtymissä Luu ei mokaillut (nää on toki aina muutenkin omissa treeneissä parempia).

Idarissa tuli ehkä pari mokaa, mutta sekin parani.

Istumista merkillemenossa oli pakko hinkata, kun se oli lauantaina niin vaikeaa. Oli edelleen, mutta kyllä Luu alkoi vähän paremmin tsempata. Ahisti vaan, että merkki meni huonommaksi, mutta luulen sen olevan välivaihe.

Ruutuun Luu ensin kaarteli. Ehkä katsoi idarin merkkejä, ehkä kiersi tunnareita...? Kun oli kerran löytänyt sen, meni kyllä sitten suorempaa. Yritin pistää ruudussa suoraan maahan, mutta tää onnistui vasta "LUU-maa!" -käskyllä. Seisoa tönötti muuten vaan tomerana. Vapaana hilluessa pystyi menemään helposti maahan, vaikka oli juoksemassa musta poispäin, mutta ruudussa autopilotti vei...

Tunnareille löysi hyvin, kun lähetin esim. pysäytyksestä kesken ruutuun lähetyksen. Ja kivasti vaihtoi haistelumoodiin. Kaksi kertaa oma oli normaalisti muiden seassa (kapulat sikinsokin). Kolmannella kerralla olin heittänyt oman vain sinne päin ja se jäi muutaman metrin päähän kasasta. Luu meni tietty ensin kasalle ja haisteli vimmatusti. Näki, että hermo kiristyi... mutta kesti :) Haisteli aika pitkään, mutta ei koskenut vääriin. Lopulta tajusi luopua ja alkoi zoomailla ympärilleen. Sieltä se omakin löytyi. Malttoi vielä haistella senkin ennen nostamista :)

Ihan hauskaa oli loppujen lopuksi molemmilla, vaikka muutamia keskusteluja piti käydä kesken treenin. Ja kyllä Luuta läähätytti lopuksi! Oli paljon juoksemista, mutta taisi iso osa väsymisestä tapahtua korvien välissä ;)