Äh, ei kyllä pitäisi koskaan mennä treenailemaan nälkäisenä ja ärtyneenä. Mutta jos jotain pientä vaan... Ei, kun sitten vielä valitaan niitä veemäisiä liikkeitä.

Tuittu aloitti siis ruudulla :D Hinkattiin niin kauan, että oltiin molemmat ihan kypsiä. Yritän väsytystaistelua... Ainut edistysaskel saatiin siinä, että kun Tuittu ekoilla näyttöruuduilla meni ruutuun nuuskimaan maata, myöhemmin se meni paremmin tarjoamaan paikkaa ja otti kontaktia. Se paikka ei vaan sitten meinannut löytyä millään. Mutta ajattelin nyt yrittää tätä kautta.

Tuittu sai mennä tauolle ja Luu tuli tekemään ruutua. Näytin ja lähetin kolme kertaa, mutta kun Luu vaan juoksenteli päättömänä ja keilaili kulmamerkkejä, jätin homman sikseen ja keräsin ruudun pois.

Sitten Luu teki seuraavaa lempiliikettä, eli seuraamista. Tein namien kanssa pitempää pätkää ja odotin, että nostaisi päätään, joka taas hakkasi joka askeleella mun jalkaan. Muutaman kerran koitin korjata ihan omalla rytmitykselläkin tai tökkäämällä takaisin, jos se painoi pahasti. Lopulta se aina korjasi vähän paremmaksi ja palkkasin heti. Tehtiin monta pätkää ja Luu paransi aina vaan aikaisemmin. Hinkkaamisesta huolimatta asenne pysyi varsin innokkaana :) Tästä jäi siis ihan hyvä mieli. Täytyy vaan muistaa jatkaa namipalkkaamista ja säästää lelu vain loppupalkaksi ja muihin hommiin.

Seuraavaksi eteentuloja maalinkierroilla, joissa oli taas vauhtia vähän liikaa kotitarpeiksi. Ekasta huomautin, ja seuraavilla muisti taas jarruttaa. Ja mulla oli lelu vasemmassa kädessä :) Kestää varmaan vähän kauemmin, että vaikuttaa, mutta ekaa törmäämistä lukuunottamatta ei jäänyt ainakaan pahasti vinoon.

Muutama seisominen. Vierellä kävellen lakosi taas pari kertaa maahan, mutta kun ehdin kerran palkkaamaan nopeasti pysähtymisestä, saatiin tämäkin onnistumaan. Koskahan uskallan palata tekemään maahanmenoja...

Sitten Tuittu teki toisena vahvuusalueenaan tunnaria... Ei mitään muistikuvaa, koska sitä on treenattu viimeksi. Nyt Tuittu oli kuitenkin pätevä! Kapulat oli rivissä, oma toinen vasemmalta. Tuittu lähti nuuskimaan vasemmalta ja otti oman heti sen kohdalla. Jee. Sivulletulo oli kyllä kamala. Jostain syystä ei vaan pystynyt.

Jostain syystä päädyin kokeilemaan Luunkin kanssa tunnaria Jonten tyyliin. Laitoin oman vähän erilleen muista, mutta kaikki näkyvillä. Luu tietenkin haki ihan mitä sattuu ja välillä kahtakin. Kun sanoin vain "höpö höpö" tms. väärän tuomisesta, se meni tyytyväisenä järsimään kapulaansa. Lopulta se päätyi jotenkin tuomaan sitä omaakin, mutta ei kyllä sovi mun hermorakenteelle ihan tämmöinen treeni. Piilotellaan varmaan sitä omaa taas jonkun aikaa...