Tänään pienet lähikenttätokot. Jos jotain hyvää näissä keleissä, niin hiekkakenttä on märkänä ihanan pehmeä...

Ensin luoksetulojuttuja. Loppuosia maasta sivulle ja topista maahanmenon kautta sivulle.

Kierrolla stoppeja ja sivulletuloja. Stoppeihin myös istumista, eli joutui vähän kuuntelemaan. Ekan istumisen jäikin seisomaan, sen jälkeen kaikki oikein. Ja nyt pysähteli kaikkiin asentoihin hyvin. Parempi pohja? Harmi, kun luoksetulossa ei ole istumaan pysähdystä, sen Luu osaa aika makeesti :)

Sitten piti rauhoittua tunnariin. Tein tosi tiheän rivin ja jäin lähelle vahtimaan. Eipäs ensin malttanutkaan, vaan ehti mennä rivin loppuun, josta sitten kyllä aina palasi nostamaan oman, vaikka olin jo kutsunut pois... Tätä tehtiin muutama kerta, pysäyttelin rivin alkuun. Lopulta hyvin.

Ohjatusta ensin merkkiä. Taas pitkästä aikaa niin, että heitin lelun merkin taakse ja vapautin välillä vauhdista sinne. Nyt meni aika kivasti, melko suoraviivaisesti merkillekin.

Sitten molemmat puolet pari kertaa. Nostoihin kehut avuksi. Ei nyt niin nättejä, mutta kivaa vauhtia palautti. Enkä nähnyt purevan kertaakaan.

Meidän melkein uusista ohjatun kapuloista alkaa vaan jo laipat löystyä :/ Pitäis aina ostaa vaan niitä, missä on se pieni naula ruuvin lisäksi (tai lisätä semmoinen itse...), näissä muissa pääsee laipat heti heilumaan. Elämän pienien ilojen lisäksi elämän pieniä harmeja ;)