Eilen oli viimeinen mahdollisuus kerätä nollia tämän vuoden Sm-kisoihin. Jotta osallistumisoikeuden kanssa ei menisi tiukille, kartutettiin saalistamme vielä yhdellä tuplalla ;) (Kyseinen tupla kyllä merkittiin aukeamalle, jota en edes liittänyt ilmoittautumisen mukaan...)

Jännitin etukäteen kovasti sitä, onko Tuittu taas kovassa helteessä ihan vässykkä. Valmistauduin juottamalla sitä huolella aamupäivän aikana, lämmittelemällä maltilla ja varjossa sekä kastelemalla mahanalusta. Oliko apuna sitten nämä vai pelkkä asenne, mutta Tuittu ei ollut yhtään vässykkä :) Olisin ollut päivään hirmu tyytyväinen tuloksista huolimatta, mutta tuplanolla, VOITTO (!) agilityradalla ja 3. sija hyppärillä lämmittivät mieltä entisestään. Muusta lämmittämisestä piti huolen säätila... Itsekin jaksoin kuumuudessa yllättävän hyvin, mutta tänään sain töissä ihmeellisen huimaus- ja heikotuskohtauksen, jonka epäilen aiheutuneen nestevajeesta. Pitäisi vaan väkisin juoda ihan käsittämättömiä määriä.

Kolmoset tuomaroi Johanna, joka oli kuulemma tehnyt lauantaina ihanan vaikeita ratoja. Sunnuntain radoillakaan ei pelkällä läpijuoksemisella selvinnyt, mutta ei niissä mitään ylivoimaista ollut. Pöytää tai sarjaa ei ollut, mutta okseria saatiin treenata molemmilla radoilla. Agiradalla sai päästellä aika haipakkaa loppuun asti, jossa sitten pyörittiin tiukempaa ympyrää. Koska ahdistun paikallaan pyörimisestä, suunnittelin loppuun - ihan huvin ja urheilun vuoksi - itsellenikin vähän vieraan valssi-takaaleikkauskuvion. En päässyt testaamaan sitä ihan kunnolla, sillä Tuitun törkeän puomiloikan seurauksena olin vähän helisemässä loppuhässäkän kanssa ja ohjailu meni enemmän pelasteluksi. Mutta en jäätynyt, vaan tein töitä loppuun asti ja sain Tuitun oikeille esteille, hyvä minä! Tyylipisteitä ei vaan jaeta! Vaikka lopun kaarteluihin paloi aikaa, nollamme riitti kuin riittikin voittoon. Jos en pikaisesti ihan väärin katsonut, se taisi olla vielä supermiinus. (Tuloksilla ei varsinaisesti juhlittu, nollia tuli vissiin kolme.) Olipa aika hilpeä fiilis, voiton lisäksi vähintään yhtä paljon siitä, että Tuittu tuntui tosi hyvältä ja meno aika lailla siltä kuin pitäisikin :) Tein taas yhden persjätönkin, vieläpä aika tiukkaan paikkaan. Kiva huomata, että kun uskaltaa kokeilla erilaisia ohjauksia, ne vielä toimivatkin.

Hyppärillä Tuitun meno oli vähän nihkeämpää, mutta ei sentään toivotonta. Nyt piti pyöriä heti radan alussa, mikä ehkä lannisti menohaluja...? Alussa oli semmoinen siivekkeen ympäri kierrätys, jollaiseen en ole oikein koskaan keksinyt sujuvaa ohjaustapaa. Tuittu teki sen suht hyvällä tiellä, mutta aika kankealta se tuntui. Muuten tehtiin ihan siisti rata ilman kummempia sähläilyjä. Harrastin ohjausvalinnoissa "jotain ihan muuta" teemaa ja tein yhden persjätön sekä loppuun oletusarvoisen valssin sijasta takaaleikkauksen. Takaaleikkaus ehkä vähän jarrutti, mutta ei se mitään. Nollalla maaliin ja kolmosruusuke kouraan. Ihan jees :)

Onnistumisia tuli muillekin. Kati teki Inton kanssa niin hienon ja helpon näköisen nollan, että ei tarvinne kauaa enää kakkosissa kisailla. Tero ja Lumo tehtailivat toisen tuplan putkeen palkintosijojen kera. (Tuleviin treeneihin siirrettyjä tarjoiluja odotellessa...) Kovien paineiden alla monelle tutulle osui valitettavasti niitä epäonnistumisiakin, jotka paiskasivat raollaan olleen oven Tornioon kiinni ihan kirsujen edestä. Jos mahdollista, olisin luovuttanut omat nollani voittoineen kaikkineen eteenpäin, yhtään harmittelematta. Tylsää, julmaa ja epäreilua, mutta sitä kai tämä laji on. Kaiken sen mahtavuuden lisäksi. Onneksi SM-kisatkin ovat joka vuosi!