Luun kanssa on ehkä hatusta heittäen kerran kolmessa kuukaudessa semmoiset unelmatreenit, kun (ainakin lähestulkoon) kaikki vaan sujuu ja rimatkin pysyy. Tänään oli vissiin tämän vuosikvartaalin semmoiset :) Ihan en sitä kolmea kuukautta näillä elä, mutta muutaman viikon sentään.

Tehtiin uusimmassa agi.fi-lehdessä olleita Kermisen pariskunnan ratoja. Olihan ne aika helppoja, mutta niinhän ne on kisoissakin. Ekassa pätkässä oli 16 estettä ja vaikeimpana kohtana välistävedot (tai takaakierrot) kolmella hypyllä. Vähänkö olin ylpeä itsestäni, kun päätin yrittää ne välistävetoina, vaikka olisin voinut kikkailla jonkun helpomman vaihtoehdon. Tein välistävedot ensin pari kertaa erikseen ja hitto vie, nehän onnistui! Oli kankeeta ja isot kaarrokset, mutta koira meni oikeaa reittiä ja rimat pysyi, joten ne todellakin onnistui! :) Olen jotenkin löytänyt noihin semmoisen hallinnan tunteen, en hätäänny, vaan ohjaan vaan rauhassa loppuun asti. Sitten tein ratana ja tehtiin kerrasta nolla! Kisamittaisia nollaratoja ei tehdä treeneissä edes kerran kolmeen kuukauteen, varsinkaan ensimmäisellä yrittämällä. (Selitykseksi voi sanoa, että meillä on kyllä yleensä aika haastavia ratoja.) Palkkasin sitten vielä kontaktit erikseen, niissä Luu vähän lipsuili hämyistä.

Toinen rata oli vähän pidempi, 21 estettä. Siinä Luu räjäytti ensin kakkosena olleen renkaan, mikä olikin koko treenin ainut kunnon virhe ja aiheutti kovasti voivottelua rengas-paralle. Kontakteilta se lipsuili (ei tullut läpi, mutta lähti hämyihin) useammankin kerran, mutta niistä en stressaa. Ne eivät ole prioriteettilistalla ja ne on helppo korjata. Muuten tehtiin tämäkin koko rata puhtaasti. Aika huikeeta :) Luu tuntui vielä käyvän tosi kuumana tällä toisella kierroksella, ilmeisesti lähtöhinkkaus ja rengasepisodi vähän nostivat. Meni kamalalla rähinällä ja murinalla, mutta silti niin kiltisti <3

Jatkan leijumista. Katsotaan, kauanko se tällä kertaa kestää ;)