Tänään oli kauan odottu I-pentupäivä. Niin, oli. Oltiin aamulla jo valmistautumassa lähtöön, kun Luu yskäisi. Kerran, pari. Koirat köhivät muutenkin syystä tai toisesta, mutta olen vainoharhainen kennelyskän suhteen. Riehutin Luuta vähän ja sain sen yskäisemään uudestaan. Pidin tauon ja päätin, että jos se vielä kerran yskäisee, niin se on siinä. Riehutin lisää, ei mitään. Käytin koirat ulkona, annoin Luun vetää hihnassa, ei mitään. Päästin sen hetkeksi irti, ei mitään. Tultiin takaisin, noustiin portaita ja sitten se yskäisi kerran.

Sen jälkeen ei vielä mitään, mutta olen kennelyskän kannalla edelleen. Nyt ei auta kuin toivoa mahdollisimman pikaista paranemista ja vastustuskykyä Tuitulle. Selasin jo kalenteria ja voin kertoa, että masensi nähdä, mitä kaikkea varoajan alle jää.

Eiliset agilitytreenit jäivät siis todennäköisesti vähään aikaan viimeisiksi. Oltiin Lean ja Maijun kanssa SDP:llä. Lämppälenkki tehtiin Sääksjärvellä (vääräoppisesti koirat vapaana kaahaten, hyi meitä), jonne saatiin seuraksi vielä Karo, Shokki, Kriisi ja Draama. Siinä oli jo melkoinen lauma, kun kymmenen koiraa kirmasi menemään. Hienosti tulivat toimeen. Ihan loppumetreillä Luu vähän hermostui, kun pentu tuli sen mielestä liian lähelle hänen löytämäänsä jotain syötävää, mutta siitäkin selvittiin ilman suurempaa draamaa. (Niin, ja huonolla säkällä Luu tartutti kennelyskän yhdeksään muuhun koiraan... :( )

Rakennettiin treeneissä joku Lean tuoma Mouhis-rata. Joku 30 estettä siinä oli. Menin ensin Nipsun kanssa. Tein 0-treeniä lepsuilla säännöillä ;) Eli ei yritetty hampaat irvessä, mutta tuli se nollakin lopulta. Ekalla kierroksella muuten puhdas rata, mutta ylimääräinen putki ennen keppejä. Tässä ehkä herpaannuin hetkeksi, kun Lea alkoi huutaa, että "Palkkaa, menitte väärin!". No en palkannut, vaan jatkoin loppuun, sillä oltiin kyllä menty ihan oikea rata... Ihan hyvää häiriötreeniä, vaikka Lea sen tosissaan heittikin ;)

Sitten pari yritystä kaatui alkupuoliskolle tippuneeseen muurinpalikkaan ja kieltoon takaaleikkauksella. Sitten tehtiin nolla ja siinä olikin Nipsun treeni :) (Videolla on vaan se nolla, kun ekaa pätkää ei ole kokonaan ja niissä kahdessa ei ollut mitään nähtävää.)

Luun kanssa ei tehty yllättäen 0-treeniä. Ihan pätkissä takuttiin. Takaaleikkauskohta oli hankala, kun en meinannut ehtiä edelliselle hypylle kunnon vekkiin enkä saanut siten leikkausta rytmitettyä hyvin. Jouduin aina vetämään Luuta hypylle vähän turhan pitkään, mutta selvittiin siitä, ja päätettiin, että se riittää meille :)

Seuraava hankala oli päällejuoksu keinun ja keppien välissä. Se oli aika hankala kulma, joten Luu tuli kerran ohi, tiputti kerran riman ja kiilasi monta kertaa mun jalkaa päin. Mistään edellä mainituista en tykkää sitten ollenkaan! Tuo ei ollut varmasti kyllä paras ohjaus Luulle tuohon kohtaan, mutta selvittiin siitäkin.

Ja sitten tiukka käännös okserilta ja veto putkeen. Tähän tein vastakäännöksen, sillä kääntyi kyllä, mutta ei oikein lähtenyt vetoon vaan ampui kiertoradalle. Yleensä Luu tulee vetoihin hyvin, toi oli vähän tyhmää. Vähän sanomista ja kerran palkkaa, niin alkoi toimia. Putkesta tullessaan Luu olikin sitä mieltä, että nyt hän oli ollut niin pätevä, että voi palkata itse itsensä. Roikotin vähän tyhmästi lelua ohjauskädessä, ja jos Luu olisikin napannut sen lelun, ei olisi haitannut. Vaan lelu jäi mun käteen ja sika nappasi suoraan mun käteen. Hiukan sattui ja koirakin kyllä sai sen tietää. "Ohjaajaa ei saa purra" on meillä semmoinen sääntö, joka ei tunne lieventäviä asianhaaroja. Tämän Luu tietää itsekin (vaikka ei aina "muista" toteuttaa), joten seuraavalla kerralla tuli jopa vähän varovaisesti (provosoin tietty vielä kättä heiluttamalla). Se kohta piti tietty ottaa vielä uudestaan, vaikka käsi vuosi verta... Oli pakko laittaa toi kohta videolle hidastuksena, kun näkyi niin mehukkaasti. Selventänee sitä, miksi Luun kanssa liitäminen on joskus jopa vähän pelottavaa. ("Ohjaajaa päin ei saa juosta" on sitten se toinen sääntö ja toinen tarina.)

Luun ratatreeniaika vähän venähti, ja kun sitten piti putsailla ja kylmettää kättä, niin loppuun ei jäänyt juurikaan aikaa suunnitelluille pikkujutuille. Yhdelle hypylle lähetystä tehtiin. Kääntyilee edelleen vähän miten sattuu, mutta useimmin kuitenkin oikeaan suuntaan.

Tämmöiset treenit tällä kertaa.