Sunnuntaina kisattiin taas Luun kanssa. Aika luksusta nämä kotikisat - aamulla voi seurata kahvia siemaillen live-streamista aikataulujen pitämistä ja hurauttaa sitten vartissa paikalle just sopivasti :) Nyt oltiin vissiin vähän edellä, mutta ehdin sopivasti katsella medejä ja rataa vähän aikaa.

Luu starttasi luokkansa vihonviimeisenä. Oli vissiin aateltu, että rata on kuitenkin sileenä sen jälkeen. Ja niinhän se ekalla radalla vähän olikin ;)

Maksien kaikki radat tuomaroi Anders Virtanen. Ensin oli hyppäri. Pari hankalannäköistä kohtaa. Luu oli heti alussa aika raivokkaan tuntuinen. Ei koonnut kakkoselle yhtään, vaikka jarrutin ihan tosissani. Ekasta putkesta kääntyi jostain syystä väärään suuntaan, mutta päästiin jatkamaan. Puolivälissä oli pitkä välistäveto, jota en uskonut saavani tehtyä vetämällä. Yritin valssia ja japsia. Jotenkin siinä vaan linjat hukkui, jouduin katsomaan seuraavaa hyppyä ja japanilainen oli myöhässä. Ja jos Luu ei tiedä, kummalle puolelle tulla, se ei suinkaan lähde arpomaan omia reittejään - vaan menee sitten suoraan läpi. Tunsin, että joku mäjähti takaapäin jalkoja päin ja seuraavassa hetkessä olinkin jo kerien tantereessa. Onneksi ei sattunut, vähän käsi ehkä tärähti. Pidin pienen puhuttelutauon, mutta ois ehkä voinut keskeyttää koko radan. Sen jälkeen vielä pari siivekettä kumoon. Vika niin, että Luu hyppäsi siivekkeen pystytolpan yli.

Luu C

Tiedän, että pitäisi ohjata rohkeasti ja päättäväisesti, mutta seuraavalle radalle oli inha tunne lähteä. Ei ole kiva pelätä sitä, että jos ohjaus epäonnistuu, koira voi juosta surutta päin ohjaajaa tai esteitä. Luota siinä sitten koiraasi.

Ekalla agiradalle ei onneksi ollut erityisen pelottavia kohtia. Alku mietitytti eniten. Lähdöstä sai periaatteessa ihan suoran linjan putkeen asti, mutta Luu lukee joskus noi poikittaishypyt huonosti. Kokeilin kuitenkin lähteä kakkosen takasiivekkeeltä ja tehdä ihan pienen jarrun (mikä ihme ajatus, pienellä jarrulla Luun kanssa mitään tee...) hypyn merkkaamiseksi. No, sinnehän se livahti kiertämään hypyn takaa ja sitten olikin jo putkessa. Keppien jälkeen levisi toisen kerran ja sitten tökki vielä vikaan putkeen kääntö. Muuten ihan kivasti. Pitkästä aikaa pidin kontakteillakin ihan kunnolla. Jäi paljon parempi mieli tästä radasta, ei pelottanut :) (Paitsi alussa en uskaltanut liikkua, kun Luu sujahti putkeen ja lensi sieltä hypyn kautta mun taakse :D )

Luu B

Vikalla radalla nössöilin alun, mutta muuten meni kivasti. Olisi ollut nopein ja sujuvin kierrättää hypyt ristiin, mutta ehkä vähän pelotti pakkovalssivastaanotto kakkoselle ja sitten joku takaakierto-puolenvaihto-ohjaus kolmoselle. Annoin itselleni luvan tuttuihin ja turvallisiin niistoihin ;) Ja kuinkas siinä sitten kävikään? Niistossa rima alas! Voi hitsi. Ja loppurata nollana, eli siihen tuttuun ja turvalliseen meni 0-voitto :D (Ei ollut nopein kaikista sentään pyörityksillä. Taru ja Twixy olivat myös vitosilla nopeampia.) Pakkovalssihko putkeen jännitti myös, sillä vastaavassa Luu on kerran kiilannut mut kumoon, kun olin myöhässä. Nyt ehdin ja meni hyvin, huh ;) Puomilla iski taas jäkitys, jouduin käskyttämään alas asti ja oli silti vinosti. Onneksi tämä rata oli vikana, jäi ihan hyvä maku suuhun. Ja uskallan ilmoittaa seuraaviinkin kisoihin. (Ja yritän kovasti olla ajattelematta nollia, joita ei vaan tule...)

Luu A

Kovin oli taas nousujohdanteista, neljännelle startille olisi ollut käyttöä.

Päivän kruunasi se, että Kanada voitti jääkiekon olympiakultaa. Ei kun siis... tarkoitin, että tosi harmi, kun Ruotsi hävisi... ;)