Pakko sanoa, että aika rankkaa, kun viikon välein on agilityn maajoukkuekarsinnat ja tokon SM-kisat. Onneksi jälkimmäiset olivat sentään lähempänä. Lähdettiin kuitenkin Maijun kanssa Poriin jo perjantaina ilmoittamaan joukkueet ja pystyttämään leiriä.

Tehtiin kisapaikalla myös nopsat treenit. Lyhyt paikkamakuu porukalla, nyt pysyi ryhdissään.

Lisäksi ainakin tunnari, kaukoja, merkkiä ja luoksetuloa maalinkierrolla. Tuntui löysältä edelleen, mutta skarppasi vauhtijutuissa.

Yöksi mentiin Yyterin. Majoituttiin pieneen mökkiin Maijun ja Sirpan kanssa. Yhteiselo kolmen vähän huonosti keskenään toimeen tulevan (tai ainakin tiukasti vahdittavan) koiran kanssa meni kyllä tosi hyvin! Kaikille määrättiin omat paikat, eikä järeitä aitoja tai häkkejä tarvittu :) Ihmeellä ja Luulla oli omat sängyt ja tietenkin koirien väriin sointuvat lakanat:

(Kuva pöllitty Maijulta ilman lupaa :D )

Aamulla sitten (tietty vähän myöhässä) kisapaikalle jännäämään kaverien suorituksia. Meidän joukkueesta Hanna ja Tosi menivät heti toisena ja tempaisivat hienot 292 pistettä! Siitä oli hyvä jatkaa. Alempia luokkia ei valitettavasti pystynyt seuraamaan kuin tulospalvelusta, kun piti kytätä evl:n kehien etenemistä, lenkittää omaa koiraa yms. Jossain vaiheessa sitten leuka loksahti auki, kun huomattiin, että Katri ja Kulo keikkuivat kirkkaasti alokkaan kärjessä 198 pisteellä! Ilonalle ja Kirille oli napsahtanut yksi nolla, mutta jo noilla pisteillä oli tulossa kiva sijoitus. Sitten joku tiesi kertoa, että Suvi ja TImokin olivat tehneet ykkösen, mutta pisteitä piti vielä jännätä. Kun tulospalveluun lopulta päivittyivät ne 188,33 pistettä, niin olihan se huikea fiilis! Tiesin, että tuollaisilla pisteillä ollaan näissä skaboissa korkealla! Siinä vaiheessa johdettiin joukkuekisaa, mutta takana oli vielä joukkueita, joilta puuttui useampi tulos. Laskeskeltiinkin siinä jo mahdollisia ohi kiilaajia ja todettiin, että esim. kummallakaan T-Teamilla ei ollut enää mahkuja. Meidän TamSK?! Niin siistiä!

Luulla oli siis vielä mahdollisuus kartuttaa pistesaalista ja vahvistaa johtoasemaa, vaikka Tosin tuloksessa ei ihan hirveästi parannettavaa ollutkaan ;) Mitään lisäpaineita ei kuitenkaan tullut, päinvastoin oli todella hyvä fiilis mennä kehään. Ennen kisoja vaivannut epävarmuus, jännitys ja ahdistus Luun löysyydestä olivat poissa ja olo oli rento ja luottavainen.

Paikallaolot oli tehty jo aamupäivän puolella. Niistä ysit. Paikallaolojen pistemenetyksillä on aina turhauttava aloittaa, mutta kaikki oli vielä auki.

Sitten kaikki muuttui :(

Ensimmäisessä kehässä aloitettiin iltapäivällä idarilla, jossa Luu ei istunut vikalla sivulla. Voi että harmitti! Varsinkin ekan ja kolmannen yksilökehän tuomarilinja oli todella lepsu, joten liikevirheet olivat kalliita. Sinne päin tekemisellä, kunhan teki suunnilleen oikein, taas sai kymppejä, mikä ei kyllä oikein sovi SM-kisojen arvoon. Linja taisi kuitenkin pitää kohtuuhyvin, kun niitä kymppejä sai sekä aamulla että iltapävällä... Mutta kurjaa, että tuon tason kisoissa ei arvosteta sitä työtä, minkä enemmän lajiin panostavat ovat tehneet pienten ja suurempien asioiden (peruasennot, kapulan pidot ja nostot, kaukojen tekniikka, merkille meno, jne, jne...) hiomiseksi.

No, tuomarien arvostelulinjaan ja jo tehtyihin liikkeisiin ei voi vaikuttaa, joten jatkettiin ja sain tsempattua tästä vielä ihan hyvin.

Idarin kanssa samassa kehässä tehtiin tunnari ja hyppy, sitten siirryttiin melkein suoraan ruutu- ja luoksarikehään. Nämä kaikki menivät ihan ok.

Sitten kaukot ja ohjattu. Kaukoissa Luu katsoi jotain sivuun, eikä kuullut kunnolla ekaa istu-käskyä. Annoin toisen käskyn ja sitten meni pasmat sekaisin. Luu nousi seisomaan ja kolmannella istu-käskyllä meni maahan...! Seuraava vaihto olisi ollut maahan, joten se oli sitten siinä :(

En voi edes kuvailla sitä harmituksen määrää. Sain tietää kisoja edeltävällä viikolla, että neljästä maajoukkueen varakoirasta kaksi pääsee SM-kisojen tuloksen perusteella kisaamaan MM-kisoihin. Sillä hetkellä, kun tuomari näytti kaukoista nollaa, tiesin, että tarjottimella tarjottu mahdollisuus kisata kotikisoissa vietiin pois. MM-kisapaikan menetys harmitti paljon enemmän kuin se, että ei kolmansissakaan SM-kisoissamme päästä finaaliin. Ja sekin harmitti paljon.

(Mainitsenko vielä, että JOS Luu olisi tehnyt omantasoisensa kaukot, sen olisi pitänyt saada tuolla tuomarointilinjalla kaukoista kymppi. JOS se olisi saanut kaukoista kympin, se olisi saanut idarin virheelläkin 292 pistettä ja lunastanut paikan sekä SM-finaaliin että MM-kisoihin. 8,5 pistettäkin olisi riittänyt MM-paikkaan. Näköjään yritin kuitenkin kuvailla sitä harmituksen määrää.)

Ohjattu ja vikan kehän seuraaminen tehtiin sumussa, niistä en muista paljoakaan. Sitten häivyin vaan mahdollisimman kauas kisakehistä heittelemään Luulle Cuzia.

Tässä vielä kaikkien liikkeiden arvosanat:

Istuminen 9 - Oli liikuttanut tassua kerran.

Paikkamakuu 9 - Pitkään sinnitteli, mutta loppupuolella kääntyi lonkalle. Kati sanoi, että makaaminen näytti vaikealta :(

Idari 7 - M-S-I. Ei istunut, seuraaminen ekan suoran jälkeen huonoa.

Hyppynouto 10 - Ihan siisti, mutta ponneton.

Tunnari 9,5 - Rivi, oma toinen vasemmalta. Kävi neljännellä kapulalla asti, palasi, avasi suuta kolmannen kohdalla ja toi oman. Palautus löysä.

Ruutu 9 - Ihan kiva ja siisti kokonaisuus. Jotain puuttui...?

Luoksetulo 9 - Teki aika lailla niin hyvin kuin tällä hetkellä tekee :) Ennen maahanmenoa joku kehän laidalla oleva koira hyökkäsi kuulemma hihnanmitan verran kohti kehänauhaa (haukahdus kuuluu videolla) ja Luu kaarsi vähän sivuun. Annoin kovan maa-käskyn ja reagoi onneksi, vaikka huomio taisi olla vähän häiriössä. Tästä pistevähennys.

Kaukot 0 - Ei noussut istumaan, vaan nousi seisomaan ja meni maahan. Kaksi ekaa vaihtoa jäivät tekemättä, loput ok.

Ohjattu 10 - Ihan ok, perussuoritus.

Seuraaminen 8,5 - Muistan, että Luu tuntui ihan kivalta ja skarpilta. Lopussa pari vinoa perusasentoa.

Yhteensä 252 p. ja kakkostulos siis.

Video

Kaiken muun harmin lisäksi harmitti vielä se, että ei oman suorituksen takia pystynyt iloitsemaan täysillä joukkuemenestyksestä. Menee jo ihan huvittavaksi tämä kaikki harmittaminen, mutta fiilikset olivat erittäin kahtiajakoiset. Joukkue-SM-kulta on oikeasti ihan huikea juttu! Ehkä sen tajuaa myöhemmin vielä paremmin. Kyllä me sitä palkintojenjaossakin tuuletettiin ihan koko rahalla!

(Kuvat on Katrilta, mutta en muista, kuka otti, kun Katri on itse kuvissa :) )

Illalla syötiin pizzaa, lenkkeiltiin rannalla ja uitettiin koiria meressä, saunottiin ja juotiin Fresitaa.

Sunnuntaina seurattiin SM-finaalia. Kaikki joukkuekaverit ja suurin osa treenikavereista oli kisaamassa. Oli kurjaa olla taas kerran LUUserikatsomossa. Lohtushoppailtiin Luulle uusi panta :)

Niin, ja vaikka ei SM-finaaliin päästykään, niin päästään elokuussa MM-finaaliin. Nollakoiraksi :)