Käytiin Katin kanssa Tallilla tekemässä pienet viimeistelytreenit. Tai lähinnä Kati treenaili Tuitun (ja Inton) kanssa ja mä tein jotain juttuja Luun kanssa. Svantekin pääsi menemään :)

Tuittu oli ihan liekeissä. En muista, koska se olisi ollut noin hullu. Se painoi häntä suorana ihan hillitöntä kyytiä, lensi leuka edellä kohti aata ja liiraili alastuloilla. Ja yllättäen ei paljon taakseen vilkuillut, kun Kati otti sen Frolicien kanssa mukaansa ;) Sillä oli jo lähdössä ihan sekopäinen ilme. Huulet korvissa, kieli pitkällä ja silmänvalkuaiset vilkkuen se odotti lähtölupaa. Kunnes luonnollisesti varasti :D Ihana mummo, toivotaan, että sama meno säilyy viikonloppuna <3

Luukin oli ihan hullu, mutta siinä ei ole mitään uutta. Kieltämättä vaikutelmaa toki korosti verinen naama, kun Luu oli saanut jostain pienen vekin kieleensä.

Aloitettiin set pointilla, jossa rima oli 40-45-50-55-50-45 cm. Yli meni, muuta en osaa sanoa...

Tehtiin sitten laatikkoa. Puomin ylösmeno nyt matalan muurinpalikan päällä. Kati laittoi namia kippoon. Luu meni aluksi taas aivan järjettömällä raivolla. Säkällä osui, säkällä ei. Aikamme kun hinkutettiin, se alkoi vähän rauhoittua ja jopa keskittyä. Mutta on tää vaan vaikeeta, virheitä tulee tosi paljon.

Kepit eivät kuuluneet treenisuunnitelmaan, mutta meninpä sitten heittämään ohimennen niillekin. Ja sitten hinkutettiin, kun Luu ei pystynyt menemään hypyn kautta avokulmaan. Aina kakkosväliin. Olin itse ulkopuolella ja käännyin/liikuin ulospäin. Pienintäkään liikettä menosuuntaanhan Luu ei näissä kestä. Välillä olin myös ihan paikallani. Suoraan kepeille lähettäen onnistui, mutta hyppyjen kautta ei pystynyt. Luovuttaahan ei voinut, ja onnistui se sitten lopulta kerran.

Katikin meni Luun kanssa muutaman esteen ratapätkää. Kyllä se aika nopsalta näyttää, itse asiassa hurjemmalta kuin tuntuu. Kummasti siihen vauhtiin tottuu itse.

Vähän mua mietityttää, tuleeko Luun pää pysymään koskaan niin kasassa, että sen kanssa on mitään mahdollisuuksia suoriutua kisaradasta. Se kiihtyy nollasta sataan niin pienestä ja kun se kuumuu siihen tiettyyn asteeseen, mistään ei vaan tule mitään. Varmasti osaaminen ja kokemus auttavat, mutta riittääkö koiran ikä niiden kasvattamiseen riittävälle tasolle? Onhan se tässä vuodessakin toki kehittynyt ihan hirvästi. Eihän se edes pure enää juuri koskaan! ;)

No, kasvakoon Luu rauhassa. Huomenna lähdetään Nastolaan nauttimaan pikkukoirien kanssa! :) Sopivasti hullunkiiltoa silmissä ;)