Kuusi vuotta agilityharrastamista nyt ei vielä paljon ole, mutta luulisi, että siinä ajassa olisi oppinut edes jotain semmoisia yksinkertaisia asioita. Mutku ei niin ei... Harjun perjantain treeneissä sai taas huomata, miten huono ohjaaja sitä voikaan olla :D

Rata koostui pelkistä hypyistä ja putkista ja oli pääpiirteissään suht simppeli, vähän takaakiertoja ja pyöritystä. Alkusuoran jälkeen oli neljä rinnakkaista hyppyä, jotka piti tehdä ensimmäisellä kierroksella välistävetoina ja toisella takaakiertoina. Välistävedoissa tiedän olevani surkea, enkä siinä varmaan koskaan muuksi muutu. Harju neuvoi ohjaamaan ne yhdellä kädellä, jolloin haltuunotto piti tehdä kropan käännöllä ja jaloilla. Ei oikein meinannut meikäläisen kroppa ja jalat kääntyä oikeaan suuntaan, vaan homma kosahti viimeistään viimeiseen välistävetoon. Saatiin me mentyä koko rivistö kai kertaalleen.

Takaakierrot olisivat olleet helpompia, jos en olisi alkanut huitoa käsillä ties minne. Senkin jälkeen, kun minua käskettiin pitämään kädet alhaalla... Kun vihdoin sain pidettyä käteni kurissa ja vietyä jaloilla, takaakierrot sujuivat ihan prosti.

Muulla radalla ei tosiaan kummempaa ollut. Mitä nyt yhdellä kierroksella jätin yhden takaakierron tekemättä, mutta se nyt oli pientä ;) Muu rata meni meiltä Tuitun kanssa myös ihan kivasti ja hyvällä draivilla.

"Jäähdyttelynä" ennen loppulenkkiä touhuiltiin Tuitun kanssa vähän tokohommia. Harmi, kun kukaan ei ole opettanut sille pienestä pitäen asioita kunnolla. Sillä on niin monessa liikkeessä kaikkea pientä, mitä ei millään viitsisi alkaa opettaa uudestaan. Otettiin pikkupätkä seuraamista, istumista, kaukoja, yksi luoksetulon stoppi ja metallinoutoa. Istumisissa Tuittu jäi pari kertaa seisomaan. Suutuin niistä vähän ja seuraavat pari se istuikin ihan nätisti.

Kaukot ovat ihan kamalaa säätöä. M-S ja M-I ovat ihan ok, melkein kaikissa muissa taitaa tulla eteen. Jonnin verran ollaan hinkattu istu-seisoa, jossa tilanne on tosiaan tällä hetkellä semmoinen, että jos sanon "ylös" ja annan käsimerkin, Tuittu astuu etutassuilla eteenpäin, ja jos sanon "ylös" ilman käsimerkkiä, Tuittu lähtee peruuttamaan... Mietin, jos ottaisin tähän uuden käsimerkin ja/tai uuden suullisen käskyn. Näköjään kun niillä kuitenkin on merkitystä...

Metallia otettiin kerta vauhtinoutona ja kerta hyppynoutona perusasentoon asti. Hidas se on kuin mikä, mutta ottaa kapulan siedettävästi oikeastaan yhtään mälväämättä.

Luukin pääsi hengailemaan naapurikentälle. Tehtiin kontaktia ja vähän seuraamista. Nyt se keskittyi aika hyvin, eikä lähtenyt huitelemaan :) Kovasti sen pitää kuitenkin tarkkailla muiden touhuja. Testailtiin pitkästä aikaa myös metallin nostoa, joka ei ollut tällä kertaa suuressa suosiossa. Luu osasi sen pikkupentuna paljon paremmin ;) Pelleiltiin myös putken ja parin hypyn kanssa. Pelleilyä se nimittäin hyvin pitkälti oli... Mutta taisi Luu jonkun kolmen esteen pätkän juosta. Mun pitäisi varmaan oikeasti opettaa se odottamaan lähdössä. Nyt vaikeinta "agilitytreeneissä" on lähtöhässäkkä, kun Luu vaan vaanii esteitä ja vempuilee. Olen "vaatinut" sitä ottamaan namin aina, kun asettelen sitä esteen taakse, enkä päästä lähtemään semmoisessa ihan maanisessa olotilassa.