Tänään päästiin Luun kanssa Mouhikselle tuuraamaan Katia ja Intoa. Eka meille sopimaton este oli joku 26 (puomi), joten vapaasti saatiin touhuta. Eipä kyllä pelkoa, että oltaisiin päästy sinne asti.

Ensin oli neljä hyppyä ja kepit seinän vieressä kohti nurkkaa. Kepeillä oli tarkoitus leikata ja ottaa aika reilu sivuetäisyys leijeröimällä mutkaputki. Vein aluksi palkan keppien päähän, että sain vahvistettua vaikeaa leijeröintiä. Ensimmäisellä yrityksellä Luu unohti aivonsa, kiilasi neloshypystä ohi, sinkosi putkeen ja karkasi palkalle. Meni senkin kanssa vielä pitkin seiniä. Sen jälkeen malttoi vähän kuunnella ohjausta, mutta sitten varmistelin itse liikaa sitä keppien aloitusta ja jarruttelin suotta. Kun uskalsin vaan juosta, Luu haki kepit hienosti. Leijeröinti onnistui vielä ilman palkkaakin.

Kepeiltä piti vastaanottaa päällejuoksulla, mutta Luu ei siihen tullut. Otettiin erikseen ilman vauhtia keppien päästä, palkkasinkin kerran tästä. Seuraavan kohdan tein ensin niin, että persjättö putkelle, hyppy ja muuri niistontapaisella. Tämä kuitenkin tökki, kun tuli liian kova kiire, ja tehtiin toiselta puolen niin, että jarrutin päällejuoksukädellä muurille tullessa. Luu ei yllättäen jarruttanut, joten sitä palkkailtiin pari kertaa.

Muurilta jatkettiin putkeen ja vauhdikkaalle hyppyepäsuoralle, johon yritin kunnianhimoisesti persjättöä. Ei se kaukana ollut, maksirimoilla olisi voinut jopa onnistua. Mutta nyt oli pakko myöntää tappio ja tehdä takaaleikkaus. Tuommoisissa takaaleikkauksissa pitää harjoitella sitä rytmitystä, eli pieni jarrutus ennen leikkausta edeltävää hyppyä.

Loppukuviota (esteet 15-20) sitten hinkattiin useampi kerta, kun Luu alkoi olla poikki, eikä keskittynyt enää kunnolla. Rimaa lensi ja semmoista. Ja kerran lohmaisi mua käteen, niin että pitkästä aika piti laastaroida. Vikalla yrityksellä rimat vielä kolisi, mutta onnistui sentään. Siinäkin oli yksi takaaleikkaus, hyvä kun tuli treenattua niitä.

Ei se nyt niin epätoivoista ollut kuin joskus :)