Lähdin illalla koirien kanssa lenkille vesisateeseen. Ihan alkumatkasta huomasin, että Luu ontuu. Se ei ole ontunut IKINÄ! Näytti heti onneksi siltä, että vaan tassunpohjassa on jotain. Yritin tutkia tassua siinä pimeässä ja märässä, mutta en nähnyt mitään. Koplailun jälkeen ontuminen loppui, mutta palattiin heti kotiin. Pesin tassut ja syynäsin joka anturan ja varpaanvälin millintarkasti. Ei mitään, eikä pienintäkään aristusta. Kai sillä takertui vaan joku pieni kivi ikävästi varvasväliin tai jotain. Huh. Melkoisesti ehtii pelästyä ja maalailla kauhukuvia ihan siinä muutamassa hetkessä :D

Lenkki jäi lyhyeksi, ja koska Tuittua ei selvästi voinut vähempää huvittaa talsia siinä paskakelissä, lähdettiin Luun kanssa treenaamaan (mikä oli eniveis suunnitelmissa). Vesisadekin muuttui taas rännäksi. Aika märkää touhua, mutta kenttä oli loistavassa kunnossa. Semmoinen kostea ja pehmeä.

Rakensin kaksi ruutua, ilman nauhoja. Toinen oli merkiltä n. 20 metriä oikealle ja toinen 30 vasemmalle. Merkin taakse valmiiksi myös ohjatun kapulat, mutta ensin tehtiin vaan ruutuja. Kahdella ruudulla sain merkkejä vähän paremmiksi, vaikka oli aina vähän menoillaan sinne ruutuun, missä oli viimeksi ollut. Mutta ei tarvinnut hinkuttaa niin pitkään, kunnes parani. Palkkailin merkkiä nameilla ja vauhti tuntui vain kiihtyvän. Tämä joskus kokeeseen asti, kiitos!

Ruutuun oikealle meni taas ihan vasempaan reunaan. Tälle pitäisi ehkä jossain välissä tehdä jotain. Yritin nytkin korjailla, mutta ei ehkä pitäisi sotkea kuvioita, kun on niin paljon muitakin juttuja. Vasemmalle paremmin. Ja pysyi hyvin sisällä! :) En tiedä, johtuiko se vain nauhattomuudesta.

Loppuun yksi kisamainen suoritus. Pysäytin ihan etureunalla - ja Luu pysähtyi ihan etureunaan!!! Mitä täällä tapahtuu, se pysähtyi...?! :D Oli ihan etutassu ulkona ruudusta ;) Loppuosa ok, pysähdyin Luun tullessa sivulle (oli tosi tarkkana!) ja tein pätkän seuraamista. Tää palkatta.

Tunnari. Järjestyksettömyydellä (onko se sana?) mennään edelleen. Kaahasi ensin oman ja muiden yli, mutta kun alkoi haistella, nosti heti sen kohdalla. Ja palautus taas suora :)

Luoksetuloa kierrolla. Huippuolosuhteet stopeille, heti toisiksi paras pohja lumen jälkeen :) Stoppeja, joista kehua ja namia ennen vapautusta takapalkalle tai kutsua luokse. Jälkimmäisiä pitääkin muistaa tehdä, oli vähän yllättynyt. Sivulletuloja, joissa juoksentelujen jälkeen tuli aina ensin vinoon ja uusinnalla tosi hyvin. Mutta asenne oli hyvä. Yksi maahanmenokin, hieno. Luu oli ihan liekeissä ja juoksutin sitä niin paljon, että alkoi jo itseä hirvittää ;)

Muutama metallinouto ilman perusasennosta lähtöä. Ällötti, mutta yritti. Näistä sai lelupalkkaa.

Ohjatun merkkiä ihan vähän ja molempien puolien nostot vauhtipalkalla vasemmalle. Ensin vasen, jossa taisi kuvitella pääsevänsä ruutuun, mutta kuunteli kyllä käskyn huolellisesti.

Olipa kivaa! Luu väläytteli jo sellaista asennetta, että voi pojat! Jonain päivänä siitä voi tulla vielä aikas makea tokokoira :) Oltais voitu treenata vaikka koko yö. Säälin kuitenkin Luun kroppaa ja lähdettiin jäählälenkille.