Nuoska on kiva sana. Harvinaista, että joku niin raskas, märkä ja epämiellyttävä asia on nimetty noin kivalla sanalla. Lumikin on kiva sana. Ja lumi on ihan kivaa, kohtuuden rajoissa. Nyt meinaa mennä taas överiksi. Varsinkin kun se on sitä nuoskalunta. Ehkä pitäisi puhua vaan rännästä ja sohjosta...?

Viimeksi mainittuja tarjosi ajomatka SDP:lle tänään. Vaan tiellä pysyttiin ja treenaamaan päästiin. Lea koutsasi vauhtiteemalla. Meillä on nyt vaihdeltu koulutusvuoroja ja teemojen järjestystä semmoisella tahdilla, että aina tuntuu siltä kuin treenattaisiin samaa taas.

Lea oli lainannut Päivin vauhtitreeniä. Esteet oli vähän eri lailla ja sitten me mentiinkin niitä eri järjestyksessä, mutta noin niinkuin periaatteessa sama treeni ;) Ehdittiin tehdä neljä lyhyttä pätkää, tavoitteena tietty vaan nollana läpi. Me tehtiin Nipsun kanssa kaikki radat kerran läpi ja kahdesta radasta yksi kohta uudestaan. Ei siis tullut ainakaan rasitettua koiraa ;)


Eka rata oli tän kuvan numerot ilman kehystä. Muuten ihan ok, mutta kasilla tippui rima. Enkä nähnyt ollenkaan. Syykin selvisi siis siinä, en todellakaan katsonut koiraa... Ysille poispäinkäännös onnistui ihan hyvin, vaikka ei kuulu mun ja Nipsun mukavuusalueelle. Vitoselta aalle otettiin sitten uudestaan, nyt ei ongelmia rimojen kanssa.

Toinen rata oli neliönumerot. Leikkaus kepeillä onnistui hyvin. Jäin liikaa varmistamaan keppien jälkeistä hyppyä ja olin totaalisen myöhässä kasilla. Nipsu luki mun myöhäisen valssin leikkaukseksi ja kiersi hypyn ulkosiivekkeen kautta. Ei se mitään, en jäätynyt, vaan tehtiin nolla. Tääkin kohta uusittiin kuitenkin ja sain ajoituksen paremmin kohdilleen.

Sitten palleronumerot. Paitsi että 9-10-väliin otettiin myös nuo kaksi hyppyä, kun olisi tullut meidän radalla niin jäätävä esteväli. Tehtiin nolla kevyellä pelastelulla. Putkesta renkaalle piti käyttää vähän ääntäkin ;) Tein renkaalle takaaleikkauksen, vaikka olin harkinnut persjättöäkin. Eipä olisi ollut mitään jakoja.


Tästä kuvasta vielä pallerorata, paitsi jatkettiin vielä kahteen putkeen lopussa. Ja rengas käännettiin eri kulmaan. Tässä tehtiin periaatteessa ensin hylly, koska Nipsu tuli ykkösestä ohi... Toisella yrityksellä nolla. Kutosen rytmitys meni ihan päin peetä ja siinä tuli hullua kaarrotusta. Täytyis oikeesti treenata ennakoivia valsseja Nipsunkin kanssa, olen jotenkin onnistunut kadottamaan tatsin.

Tänään oli muutenkin tatsi ja rytmi kateissa. Mulla oli melkein koko ajan semmoinen olo, että olen myöhässä, enkä ehdi. Tuntui, että Nipsu meni normaalia lujempaa. En tiedä johtuiko se vain rataprofiileista vai omasta huonoudesta, mutta Leakin kyllä sanoi, että Nipsu kipitti aika tahdilla. Ehkä sille on tehnyt tämä kevyempi treenitahti hyvää, mutta mulle se on tehnyt huonoa. Luu on ollut totaalitauolla ja Nipsu on treenannut vain valkkutreeneissä, jotka nekin ovat sattuneet olemaan viime viikkoina aika kevyitä. Olen siis treenannut itse agilitya vain kerran viikossa ja se tuntuu tosi vähältä, kun normaalisti agipäiviä tulee vähintään kaksi, usein kolme ja joskus enemmän. Tuntuma katoaa ihan eri tavalla.

No, agilityyn keskitytään sitten paremmin taas, kun saadaan nämä tokon karsintakisat pois alta.

Nipsun treenien jälkeen suunnattiin Luun kanssa tokoilemaan. Yritin ensin tuohon lähikentälle, mutta sitä ei oltu aurattu tänään varmaan ollenkaan, joten sitä nuoskaa oli silmämääräisesti vähintään nilkkoihin. Kokeiltiin seuraavaksi onneamme Hermialla. Se oli parempi, mutta kahluuhommiksi meni sielläkin. Merkit sentään näkyivät.

Rakensin varsin taiteellisen kehän ruudulle, idarille, luoksetulolle ja ohjatulle. Ruutu kun meni ekana vahingossa vähän vnksalleen, niin piti sitten laittaa kaikki muu sen kanssa linjaan ;) Tehtiin ensin palkaton kokonaisuussetti, sitten parit korjaussarjat ja seuruuta sekä kaukoja.

Ruudulla aloitettiin - ja todella vahvasti. Merkki vähän jähmeä ja vajaa, korjautin. Ruutuun kaarsi ohjatun kapuloiden kautta ja päätyi metrin takanauhasta yli... Vaihtelu virkistää! En saanut korjattua, vaan lähti ruudusta pois, joten hengitettiin (no, ohjaaja hengitti) syvään ja aloitettiin koko homma alusta. Nyt parempi merkki. Ruudusta oli edelleen takarajasta vähän ulkona, mutta annoin olla ja tein loppuosan. Se ok.

Idari järkällä S-I-M. Tämä hyvin.

Ohjattu, uhkarohkeasti oikea, eli ruudun puoleinen. Ruutuun ensin lähtikin suuntamaan, mutta stoppasin ja sain korjattua yhdellä käskyllä.

Tunnari oli hyvä! Rinkula, oma n. kello kahdessa. Ei arponut yhtään, vaan nosti heti oman kohdalla.

Luoksetulo. Stoppiin tuplakäsky, hyvin jarrutti. Tästä pallopalkka.

Sitten sitä ruutua. Parit juoksutukset ja taas löytyi oikea paikka, huh :)

Ohjatusta ensin yksi merkin palkkaus. Sitten molempien suuntien nouto. Ensin vasen, jota ei vissiin nähnyt (no, ihme...), meinasi kaartaa keskelle, mutta taisi olla bongaamassa kuitenkin oikeaa juuri kun stoppasin. Jotain siinä kuitenkin säädettiin ja Luu huiteli jo ties missä, mutta sain sen ohjailtua oikealle kapulalle. Hyvää kuuntelutreeniä! Näissä me ollaan jo aika hyviä :) Uusinnalla vasen löytyi hyvin. Oikea taisi löytyä nyt kerrasta.

Vähän kaukoja, niissä ei mitään uutta auringon alla.

Seuraamisessa askelsiirtymiä (namipalkalla). Ihan kivasti, toki yliyritteliäisyyttä ilmassa. Tämän jälkeen muutama suoranpätkä, tempoja ja pysähdyksiä. Aluksi venkoili taas pysähdyksissä, mutta sitten hyvin.

Sitten vaan kamat ja sata kiloa niihin tarttunutta lunta autoon ja kotiin.