Lea otti tiistaina tytöistä hienoja kuvia. Kiitos vielä! Täältä löytyy sekä Tuittua että Luuta.

Osaaks teidän koirat muka rullata kielen näin hienosti, häh?

Luulla on nuo korvat niin pienet ja kevyet, että toinen meinaa nousta väkisin pystyyn...

...eiku... miten se nyt menikään....

Osas ne sentään olla kauniita ja söpöjäkin:

Eilen treenailtiin Katin ja Annen kanssa Hakametsällä. Ei oltu Luun kanssa ihan parhaimmillamme, kumpikaan tahoillamme, eikä yhdessä. Luu vähän haahuili ja nuuskutteli ahkerasti maata. Kerran se taklasi mut juoksemalla takaa jalkoja päin. Ei onneksi jäänyt alle, kun lensin kumoon. Sormeenkin tuli taas uusi inhottava vekki, joka on tihkunut verta vielä tänäänkin. Mulla oli Tuittukin mukana, mutta en enää jaksanut tsempata sen kanssa tekemiseen. Se touhu kun vaatii tsemppiä jos jotain.

Aloitettiin merkillä, joka oli kyllä tällä kertaa super :) Ensin jätettiin lelu yhdessä, sitten Kati vei salaa. Kolmas lähetys kokeiltiin ihan vaan tyhjälle merkille ilman mitään kikkailuja, ja Luuhan meni! Ei mitään epäröintejä :)

Sitten vauhtinoutoa, joka tökki. Luu toi kapulaa vähän huonosti ja yritti jäädä järsimään... Epäiltiin, josko sillä oli vähän ikävä tunne suussa (jossa on tällä hetkellä esim. tuplayläkulmuri toisella puolella), joten annoin olla. Tehtiin muutama eteentulo sekä puulla että metallilla. Näissäkään Luulla ei ollut niin hienoa kuin yleensä, mutta saatiin pari onnistumista. Taidetaan jättää noudot hetkeksi tauolle ihan suosiolla.

Noutosählingeistä lempiaiheeseemme seuraamiseen... Tehtiin vähän imuttamista niin, että palkkasin, kun Katin/Annen mukaan näytti siedettävältä. Melkoista vempulointia se vaan on, ja mulle itselleni kovin vaikeaa. Tehtiin sitten kontaktiharjoitusten kautta yhtä askelta, ja se toimi ihan kivasti. Jätin namitkin taskuun ja kaivelin niitä vasta naksun jälkeen. Kokeillaan tätä lisää. Anne kyllä tuomitsi Luulle jo kutosen seuraamisen, joten sama kai se sitten on, mitä tässä yritetään räpeltää :D