...mikä haastava yhdistelmä pienelle bordercollielle! Tänään oli vähän niinkuin tarkoitus pitää treenivapaa päivä, mutta käytiin kuitenkin vähän niinkuin treenaamassa. Huomenna kun mennään Elinalle, niin sitten tulee pari rauhallisempaa päivää. Tehtiin vaan agilityä, ja vauhdikasta sellaista.

Luu teki ensin hyppytekniikan perussarjaa neljällä hypyllä, niin että yhdistin tähän omaa liikettä. Aluksi lähdin vain varovasti kävelemään Luun perään, mutta sehän oli palkalla jo ennen kuin ehdin ottaa ensimmäistä askelta. Seuraavat kaksi toistoa siis otin etumatkaa ja juoksin ihan reilusti. Ei häirinnyt Luun menoa. Neljäs ja viimeinen vielä niin, että jäin taakse.

Sitten rakensin semmoisen helpon radan. Keskelle kenttää ripotellut kontaktit aiheuttivat sen, että käytännössä mun rata kiersi kentän reunoja pitkin. Koira veti ulko- ja ohjaaja sisäkaarretta. Alkuosassa oli kaksi vierekkäistä u-putkea, joissa ehti vähän ohjatakin, mutta sen jälkeen mentiin neljä hyppyä, suora putki, kaksi hyppyä, suora putki ja hyppy. Eihän se mikään helppo sitten ollutkaan, kummankaan kanssa :D

Tuittu sai siis mennä myös. Ohjasin sitä vähän huolettomasti, ja jos sille antaa löysää, se kyllä valitsee omia linjoja. Tuittu meni yhden suoran putken sijasta kepeille ja toisen mun selän takaa puomille. Palkkasin tietty näistäkin ;) Radalla oli joku 14 estettä, mutta ei päästy sitä Tuitun kanssa nollalla läpi. Sen kanssa kun ei viitsi suotta hinkuttaa, kunhan pari yritystä juostiin.

Luun kanssa oli tietenkin myös ongelmia. Mähän jäin siitä tietenkin sikana jälkeen niillä suorilla, ja koska se ei varsinkaan aivottomana kaahatessaan osaa hakea esteitä, se tuli niistä surutta ohi. Pätkittiin sitten ja harjoiteltiin irtoamista. Hyvin kyllä alkoi mennä jakeluun. Loppusuoralla oli suora putki ja hyppy. Laitoin pari kertaa pallon maaliin ja sen jälkeen irtosi, vaikka jäin johonkin sinne putken taakse. Loivissa kaarteissa käytin myös palloa, mutta sitten myös vaan sanomista... Eli kielsin ja korjasin, kun kaahotti ohi. Johan alkoi aivotkin pysyä kyydissä ;) Viimeinen kierros oli jo yhtä rimaa (johon en ehtinyt reagoida) lukuunottamatta oikein hyvä. Juoksin vaan ja huusin hyppy-käskyä - ja Luu meni.

Harjoitus muuttui vähän siitä, mitä olin ajatellut, kun tarkoitus oli tehdä vaan jotain tosi helppoa. Mutta tämä oli itse asiassa todella hyvää treeniä Luulle. Että joutuu ihan keskittymäänkin, vaikka juoksee täpöjä! Ja koirasta kyllä huomasi eron ekojen ja vikojen yritysten välillä. Se näytti ihan oikeasti käyttävän sitä pientä päätään. Mun pitää vaan muistaa vaatia sitä.

Kyllä siitä vielä jonain vuonna hyvä tulee.