Ilta hurahti tänään kouluttajakokouksessa. Olin kotona yhdeksän aikaan, ja vaikka ei siinä vaiheessa olisi yhtään huvittanut, lähdin tokoilemaan Luun kanssa märkään ja pimeään. No, ei sentään satanut ja kentällä on onneksi ihan hyvä valo. Ja kyllähän se taas piristi katsella yhden riekkumista. Luulla on vaan aina kivaa ja hienoa, kadehdittavaa.

Ensin seuraamista pidempänä pätkänä. Jouduin nappaisemaan monta kertaa edistämisestä, eikä Luu musta reagoinut hihnapakotteeseen niin hyvin kuin aikaisemmin. Tähänkö sekin ilo sitten loppuu... Vasemmalle käännöksissä ei myöskään työskennellyt kunnolla. Tein niitä aika monta, mutta ei huomattavasti parantanut. Perusasennoissa sentään skarppasi, eikä mennyt kertaakaan pitkäksi.

Sitten kaukoja takapalkan kanssa. Vähintään kisamatkasta, ensin ekoja nousuja, sitten lyhyitä sarjoja. Teki aika kivasti! Pompsautteli jonkun verran niitä takajalkoja, mutta ei musta paljoakaan eteenpäin. Teki kaikki vaihdot ekasta käskystä ja asenne oli tosi hyvä.

Metallia kivakivana. Ensin vähän pelkkää pitoa, josta tuonti. Sitten palkatessa otin niskasta kiinni, irrotin lelun, hetsasin ja päästin kapulalle. Ekasta nostosta heti palkka (vaikka nää ei kyllä kokemuksen mukaan ole hyvä juttu, en oikein edes tiedä, miksi tein...), seuraavista lähetin heti kiertämään, josta vauhtipalkka tai tuonti. Hyvältä näytti!

Jääviä sekaisin. Pari seisomista mokasi, mutta sitten tehtiin mooonta oikein. Seisomisissa en voi edelleenkään katsoa kohti, jos Luu kävelee vierellä, mutta riittää, että katson suoraan eteen. Ei tarvitse siis sitä oikealle katsomista. Ja käskynkin pystyy sanomaan lähes normaalilla äänellä ;)

Loppuun muutama merkille meno lelukiusauksilla. Heittelin kolme lelua ja metallin merkin ympärille (lähin vajaassa parissa metrissä) ja sitten lähetin merkille. Ekalla annoin muistutuskäskyn. Meni joka kerta ihan suht hyvin, vaikka vähän lelut häiritsivät. Kun aloin kehua, katsoikin jo kaihoissaan lelujaan. Mutta meikältäpä löytyi taskusta vielä narupallo! Kyllä muuten kannatti kuunnella! :)

Huomenna vielä kenraalit! Sain onneksi jo ainakin Katin treeniseuraksi. Pakko oman mielenrauhan takia päästä tekemään vielä liikkuritreeniä, kun viime kerrasta on niin kauan. Hassua kyllä, mua ei ainakaan vielä jännitä koe yhtään. Mun ihkaensimmäinen evl-koe ja olen ihan tyyni. No, ehtiihän tässä vielä ihan hyvän paniikin järjestää.