Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tänään toiseksi viimeiset tokot tällä valkkuryhmällä. Puolitoista vuotta ollaan treenattu samalla porukalla ja kivaa on ollut! Kaikki ovat myös kehittyneet huikeasti, Luukin tänä aikana avo-luokkalaisesta valioksi. Tänään juhlistettiin Helgan ensimmäistä EVL-ykköstä käpykakulla. Snif.

Oltiin Etelä-puistossa tuulen ja kuurottaisen sateen pieksettävinä. Mutta ei se haitannut, koska ei ollut edes kamalan kylmä, eikä sitä vettäkään tullut koko aikaa. Ja oli sitä käpykakkua ja suklaata ja ihana pieni Taito <3 Pennut on niin ihania, kun ne ei ole omia! Parasta on, kun niitä on lähipiirissä, niin niitä näkee usein. Siellä se pieni koiranalku katseli sylistä isojen koirien treenejä osaamatta varmaan vielä yhtään aavistaa, mitä oma tulevaisuus tuo tullessaan.

Jakauduttiin kahteen porukkaan ja treenattiin Katin ja Maijun kanssa. Luu teki vikana. Tehtiin alkuun idari kisamaisesti, liikkurin järkällä M-I-S. Se oli hyvä, yhdessä kulmassa taisi vähän vilaista merkkiä tai jotain, mutta hyvät asennot. Tästä vaan kehut ja siirtymä luoksetuloon.

Luoksetulo kisamaisesti, mutta seisominen vartaloavulla ja palkka eteentulosta. Tuli suoraan, mikä olikin treenin pointti. Tästä palkka.

Tunnari hetsauksella. Maiju vei väärät ja Kati varasti oman. Vauhdikas suoritus, oli vähällä napata viereisen (koskikohan?), mutta aika nopsaan bongasi oman. Palautusvauhti on ainakin tällä treenillä saatu paremmaksi! :)

Lopuksi merkki-ruutu-leikkiä. Olin itse koko ajan lähetyspaikassa. Merkeille hyvä vauhti. Ekoilla kerroilla merkiltä lähetettäessä jäi siihen keskivaiheille ja pakitteli jossain vaiheessa taaemmas. Loppuun saatiin pari toistoa, joissa meni kerrasta taakse.

Tehtiin itseksemme vielä kaukoja ja luoksetulon stoppeja. Kaukoja ensin kauempaa, sitten lähempää Into-häiriöillä. Into meni ruutuun ja leikki, mikä on Luulle maailman pahin häiriö. Sehän haluaisi vaan neliraajahalvaantua ja liimaantua maahan, koska Inton kyttääminen on ehkä parasta. Häiriöön nähden siis kykeni tekemään vaihtoja hämmästyttävän hyvin, koska kykeni niitä jopa tekemään.

Niitä stoppeja taas jokunen Jonten hinkutusmetodilla. Stopit välimatkan puolenvälin jälkeen ovat oikeastaan poikkeuksetta hyviä, aikaisemmin vain satunnaisesti. Tämä on siis tällä hetkellä työstettävä asia. Lopuksi tein pari stoppia puunkierroista. Järkyttävä vauhti ja parin metrin liukujarrutukset hiekalla... Toivossa on hyvä elää, joten ehkä nämä palaset vielä joskus yhdistyvät?

Jossain vaiheessa kesken stoppitreenien meidät huhuiltiin paikkamakuuseen. Luu oli reunassa ja meni vikana alas ja ekana ylös. Alas ihan hyvin, ja ylöskin nousi nyt kerrasta ja täpäkästi. Tästä heti vapautus ja palkka.

Loppulenkillä kulutettiin käpykakkua taas Pyynikin rinteillä. Ykköspuheenaihe taisi olla se, että mihin mennään sunnuntaina syömään ja viettämään ryhmän päättäjäisiä ;)

Kauden vaihtuminen ei nyt kuitenkaan ole ihan niin radikaalia, miltä se saattaa vaikuttaa. Kahdeksan hengen ryhmästä viisi jatkaa valkussa ensi kaudellakin, me Luun kanssa muiden mukana :)

P.s. Luullakin taitaa olla taas pentuja. Tai ainakin se yksi vinku-kenguru. Olenkin hämmästellyt, että mikä ihme vimma sillä on ollut nukkua sängyn alla ja raapia siellä laminaattilattiaa (mistä tulee muuten aika kova ääni). Nyt tajusin senkin, miksi ruoka ei ole meinannut pariin päivään maistua. Jaksan edelleen hämmästellä Luun valeraskautta. Jotenkin se ei vaan sovi tuolle koiralle. Ehkä siksi oireetkin ilmenevät lähinnä yön pimeinä tunteina ;)