Kirjoittelin perjantain tokotreeneistä jo lauantai-iltana Seinäjoella, mutta teksti hävisi bittiavaruuteen, kiitos ratkaisevalla hetkellä katkenneen yhteyden. Äh. No. Treenattiin valkkulaisten kanssa Pirkkahallilla.

Alkuun paikallaolot. Kummassakin muistaakseni vähintään kisa-ajat. Eikä kummassakaan muistaakseni huomautettavaa. Makuun nousussa annoin taas jalka-apua.

Oma vuoro aloitettiin liikkuroidulla seuraamisella. Luu oli jotenkin harvinaisen räyhäkkäällä päällä, kun virittelin sitä ennen omaa vuoroa. Tämä näkyi seuraamisessakin. Paikka saatiin pysymään hyvänä muutamalla hihnapalautteella, mutta painoi vähän aika ajoin.

Metallia tehtiin lähinnä pitotreeninä, jonka yhteydessä muutama tuonti. Kerran alkoi kalisuttaa ja tiputti, mutta muuten hyvin. Kiertäminen ja juoksentelu näyttää olevan jopa jo ihan kivaa, ja tuonnitkin ovat näin ihan siedettäviä. Pitäisi varmaan treenata niitä nostoja erikseen, koska pitää huonosti nimenomaan silloin, kun nostaa kapulan itse.

Tunnari kisamaisesti. Tämäkin muistaakseni hyvin.

Kaukojen alkuja ja ekoja vaihtoja. Aluissa asenne hyvä. Ainut ongelma on enää, että tippuu aina vähän vinoon. Siihen en halua nyt mitenkään isosti puuttua, ettei fiilikseen tule takapakkia. Voisi ehkä tehdä ihan erikseen sivulla maahanmenoja ja toivoa, että suoruus siirtyisi niistä tähänkin... Ekoista nousuista M-S hyvin. Toisena tehtiin M-I-S, jossa ei noussut ekalla seisomaan. Toisella yrityksellä ok.

Ruutuja oli kaksi, vastakkaisiin suuntiin merkiltä. Tein ensin toiseen näytön kautta, se hyvin. Sitten toiseen ilman näyttöä. Hyvin lähti oikeaan suuntaan, mutta jäi aavistuksen eteen. Palkkasin kuitenkin.

Erikseen ruudun loppua, ensimmäistä kertaa ruudussa. Ei meinannut mennä ruudussa maahan. Ehkä ihmetteli, kun aina ennen on vaadittu vaan seisomaan. Kati myös vinkkasi, että voisi pidentään käskyä, kun maa on niin lyhyt. Muuten meni hyvin. Ei häiriintynyt mun kävelyistä eikä liikkurin käskyistä. Palkkailin pysymisestä ja loppuun otin yhden kutsumisen. Ihan kiltisti tuli.

Luun treenit huipentuivat, kun ennen loppulenkkiä se pääsi hetkeksi rallattamaan corgi Helga kintereillään. On vaan niiiin siistiä olla takaa-ajettavana! Ja jos jahtaajalla nyt sattuu olemaan vähän lyhyemmät jalat, niin kaarrattamalla pystyy antamaan sopivasti tasoitusta. Helga osasi hyödyntää Luun leviävän reitin ja sai pariin kertaan otettakin ;)