Tokopäivät on vaan niin kivoja. Koko päivä pyhitetty treenaamiselle, treenien seuraamiselle, koirajutuille ja syömiselle :) Tänään kouluttauduttiin valkkuryhmän voimin Mouhijärvellä Marian opissa.

Tehtiin kolme kierrosta ja paikallaolot. Luu teki ekassa setissä seuraamista; vasemmalle käännöksiä ja vähän suoraa, lähinnä hidasta, jossa levottomuus ja painaminen tulee parhaiten esiin. Vasemmalle käännöksiin saatiin pari treenivinkkiä takapään käyttöön. Luu on vaan oppinut väärän tavan tehdä ne käännökset, joten koitetaan nyt noilla pyörimisillä saada sitä työskentelmään eri tavalla. Aika haastavaa oli kyllä saada vempulaa liikkumaan namin perässä halutulla tavalla...

Muuten seuraamiseen saatiin pari vaihtoehtoista vinkkiä. Pää veivasi taas siinä hitaassa kuin mikäkin, ja se pitäisi saada rauhoitettua. Tuota pään asentoa kun on hinkattu koko Luun ikä, niin varmaan senkin takia tarjoaa sen kääntelyä. Levottomuus lisääntyy, mitä pidempää pätkää tekee. Luu alkaa yrittää enemmän ja enemmän kaikennäköistä. Ensin kokeiltiin, saisiko sitä jähmetettyä lelulla. Tätähän me ei olla seuraamisessa käytetty oikeastaan koskaan. Cuz siis kainaloon ja ensin pari perusasentoa, sitten muutaman askeleen seuraamista. Alkoi heti edistää ja teki sivulletulot huonommin. Ei muutenkaan vastannut ihan halutulla tavalla. Tätä voisi kuitenkin kokeilla muutaman treenin ja eri leluilla.

Toisena vaihtoehtona Maria ehdotti ylipitkää seuruuta, siis niin pitkää, että se yliyrittäminen lopulta rauhoittuisi. Saattaa tarkoittaa jotain 15 minuuttia... Palkaksi vain rauhalliset kehut eikä muuta. Yritetään siis tehdä seuruusta tylsempää. Luulen, että kokeilen tätä. Mietin itsekin, että Luun kanssa on tehty ehkä liikaa vain lyhyttä pätkää ja palkattu niistä hyvistä hetkistä. Luu kun on muutenkin aika aktiivinen ja tarjoaa kaikenlaista palkan saadakseen, se on tehnyt seuraamisesta tuommoista turhankin yritteliästä. Ja kun pätkä pitenee, eikä palkkaa tipu, yritys vaan kasvaa.

Seuraavassa setissä merkkiä, lähinnä ruudun sellaista. Tässä kun on tehnyt sitä, että ei mene ekalla kerralla kunnolla. Nytkin saatiin ensimmäisellä toistolla virhe aikaiseksi, korjasi kyllä siitä itse. Toisella meni heti ok. Mietittiin eri vaihtoehtoja ja virheeseen reagoimista. Luulle kun se puuttuminenkin on palkitsevaa. Ihan sama, vaikka vähän retuutettaisiin niskanahasta, pääasia että hommat jatkuu. Miksi siis keskittyä kunnolla merkkiin, kun sinne päin roiskimallakin saa mut aktivoitua? Kokeiltiinkin Marian neuvosta sellaista, että kun Luu ei mennyt kunnolla merkille asti, sanoin sille höpö höpöt, käänsin selkäni, menin kyykkyyn ja painoin katseen alas. Se ei siis saanut minuun minkäänlaista kontaktia. Ruudun merkillä ei saatu enää virhettä aikaiseksi, mutta lelu- ja kapulahämyillä merkin ympärillä onnistui. Kun en sitten mennytkään korjaamaan Luun huonoa merkkiä, vaan aloin mököttää, Luu hämmentyi ihan totaalisesti!


Kuva Heidi Salminen

Itse en sitä valitettavasti nähnyt, mutta ilme oli kuulemma ollut näkemisen arvoinen. Luu teki kuulemma myös täydellisiä merkkejä (aivan suorana merkin takana), yritti tuoda mulle noutokapulaa ja kävi toisellakin merkillä. Kaksi kertaa toistettiin sama juttu, Luun annettiin odottaa puolisen minuuttia. Kolmannella kertaa pystyikin sitten menemään merkin taakse asti :)

Oli ilmeisesti varsin yleisöystävällinen treeni :D Mutta tätä keinoa tullaan varmasti vielä käyttämään, sillä mitään fyysistä pakotetta tai rumaa palautetta Luu ei ole ottanut noin tosissaan.

Viimeisellä kierroksella luoksetulon stoppeja. Tehtiin ensin muutama kierrosta niin, että Maria heitti palloa. Pallon heitoilla ei tehnyt ihan supereita, mutta sitten teki yhden tosi hyvän ilman palloapua. Kyllä näillä varmaan oikeaan suuntaan mennään. Sitten kokeiltiin kisamaisesti ja saatiin aikaan uusi ongelma... Luu painui stopin maihin. Kaksi kertaa kävin nostamassa sen ylös ja sitten mietittiin, että mitäs tässä nyt sitten pitäisi tehdä... Luu sen sijaan oli varsin tyytyväinen itseensä, kuten kuvasta näkyy.


Kuva Heidi Salminen

Kolmannella maahanmenolla kokeiltiin taas mököttämistä. Nyt JO oli pieniä merkkejä ilmassa, että tämäkin tapa saattaa olla Luun mielestä kohta aika nähty. Sen kuuluisi vähän ahdistua ohjaajan passivoitumisesta, mutta nyt Luu kävi hetken säädettyään makoilemaan ja odottelemaan. Annettiin sen odottaa kauemmin kuin viimeksi, ennen kuin nousin ja menin takaisin luoksetulon aloituspaikkaan. Nyt ennakoi stoppia, mutta annoin vaan uuden käskyn ja pysäytyin myöhemmin. Nätisiti jäi seisomaan.

Maiju epäili kotimatkalla, että Luun palautteet menevät sen palautelaatikkoon, jota Luu tyhjentelee varsin valikoivasti. Kaikki "Luu on ihq"-viestit otetaan tyytyväisenä vastaan, mutta rakentava kritiikki menee tiukemman seulan läpi. Osa menee suoraan mappi ööhön. Joitain Luu saattaa harkita. "No, ehkä mä oisin voinut mennä sinne ruutuun paremmin. Saatan skarpata ensi kerralla." Tuhmuudessa on puolensa ja puolensa. Omaan makuuni hyvät puolet vievät voiton, mutta jossain asioissa se toki asettaa haasteensa. Yksi on keksiä se tapa, jolla palautteen saa menemään palautelaatikosta oikeaan suuntaan ;)

Mutta on se silti ihq <3