Mun jutuista on varmaan pystynyt päättelemään, että agilityn treenaaminen Luun kanssa on aika ailahtelevaista puuhaa. Välillä pikku-beecee on ihan enkeli ja kaikki sujuu kuin tanssi. Se kuuntelee kiltisti, mitä yritän sille opettaa ja tekee harjoituksensa kuuliaisesti ja hyvällä asenteella. Sitten on niitä kertoja, kun demonit valtaavat sen pään, eikä se pysty kuin juoksemaan ja räyhäämään. Tänään oli semmoinen demonipäivä.
Käytiin tallilla treenailemassa. Aloitettiin pienillä tokoiluilla, joissa Luu oli ihan kiltti.
Liikkeestä maahanmeno, ok. Nyt malttoi pysyä maassa, joten eiliset keskustelut taisivat jäädä mieleen.
Luoksetuloa kierrolla. Nyt sitten ennakoi sivulletulon. Luonnollisesti, kun niitä on pitänyt treenata luoksetulon yhteydessä, kun ne eivät ole toimineet... Palkkasin sitten viiveellä eteentulosta.
Liikkeestä seisominen, ok, en palannut sivulle asti.
Metallikapulan heittelyä niin, että Luun piti malttaa istua sivulla. Hyvin malttoikin. Kerran meinasi lähteä "käsky"-hihkaisusta.
Noutoa niin, että vein kapulan kiertotolpan taakse. Otti ihan nätisti. Vauhti on vaan hitaampi tullessa. Aloin kehua pari kertaa heti, kun otti kapulan. Tuonnista kun on sitten jo vähän myöhäistä palkata, kun ei tule kunnon vauhtia. Vahvistaa vaan väärää asiaa.
Tunnaria. Tutut kyltit oli toisella kentällä, joten sovellettiin. Laitoin kapulat hyppysiivekkeen juureen niin, että kasa vääriä näkyviin ja oma jalaksen taakse. Seuraavilla levittelin vääriä aina enemmän ja lopulta kaikki olivat sekaisin jalaksen ympärillä. Tehtiin neljä toistoa. Kerran toi väärän, mutta muuten teki ihan hyvin. Pari kertaa nosti vähän väärää, mutta jatkoi etsimistä.
Sitten Luu hetkeksi huilimaan. Tuittu teki vähän tolpankiertoa ja oli aika innoissaan :) Sille on noi kierrot yleensä ihmeen vaikeita. Saattaa kiertää jotain juttua ihan hyvin, ja sitten yhtäkkiä tajuaakin, ettei oikeastaan yhtään tiedä mitä pitäisi tehdä... No, tämä toki koskee kaikkea Tuitun tekemistä. Nyt se kuitenkin lähti kiertämään varsin pätevästi ja asenteella. Stopit olivat tosi huonoja, steppasi eteenpäin, ja kun en ollut tyytyväinen, alkoi tarjoilla mm. peruuttelua. Lopulta sain sen edes jotenkin pysähtymään ja pysymään paikallaan. Yksi maahanmenokin tehtiin, se oli super. Ja muutama suora sivulletulo. Läpijuoksuissa ennakoi ensin sitkeästi stoppeja. On se kanssa yksi tapaus.
Tuittu teki myös pari puomia, jossa hienot 2on 2offit, vaikka olin kaukana. Ja muutamat kepit.
Sitten Luun kanssa agilityn pariin. Teemana meillä oli viikonloppuna harmaita hiuksia ja hammasten kiristelyä aiheuttanut päällejuoksu. Rakensin treeniradan kahdesta rinnakkaisesta hypystä ja niiden päissä olevista u-putkista. Tehtiin kuitenkin vain hypyillä, ei toiveitakaan pystyä yhdistämään putkia harjoitukseen.
Miten voi olla yksinkertainen asia niin käsittämättömän vaikeaa?! Aluksi huomautin vaan nätisti ja ohjasin Luun takaisin hypyn taakse, kun juoksi ohi. Sitten meni oikeasti hermot, ja suutuin sille oikeasti. Aina kun se ei tullut ohjaukseen mukaan vaan veti hypystä ohi, huusin ja ajoin sitä takaa... Se luikki kauemmas muka kaltoinkohdellun näköisenä, mutta oli kahden sekunnin päästä taas oma itsensä. Mä olin ihan oikeasti vihainen, enkä siltikään saanut koiraa juuri edes hätkähtämään. Missä se herkkä paimen luurasi?
Päällejuoksu onnistui lähinnä silloin, kun hidastin omaa vauhtia. Ihan oikeastikin se onnistui ehkä kaksi kertaa. Ja toistoja tehtiin miljoona. Silloinkin, kun sain sen tulemaan hypylle, se ryysi vastaisesta kädestä ohi ja joutui aina kääntymään takaisin, että pääsi palkalle. Jos tästä olisi pitänyt saada koira sinne kauempaan putken päähän, ei olisi onnistunut. Eli mihinkään ei varsinaisesti edistytty, mutta elättelen silti toiveita, että tämä vääntö jäisi jollain tasolla pikkukoiran päähän hautumaan. Palataan asiaan joskus. Ja toivotaan, että silloin on enkelien vuoro hallita.
Oltiin käytetty treeniaika jo moneen kertaan, mutta eipä tuolla päiväsaikaan ruuhkaa ole, joten tehtiin vielä puomia. Tässä on nyt mietintää tuon palkan kanssa. Olen yrittänyt tehdä ilman etupalkkaa, että saisin Luun oikeasti tarjoamaan sitä, mitä siltä oikeasti haluan. Kyllä se ihan kivasti tarjoaakin, mutta kyttäilee kovasti mua. Ja palkan lentäminen mun kädestä ei ole tässä tapauksessa kovin hyvä juttu. Pitäisi ehkä vältellä sitä nyt kokonaan, ja tehdä vaan joko putkeen vapautuksia (nyt en jaksanut roudata...) tai apuohjaajan palkkauksia. Nyt kokeilin kyllä myös sitä etupalkkaa. Paremminhan se sillä menee, tietty. Ehkä sitäkin voisi käyttää silloin tällöin. Varoen, ettei Luu jumahda siihen tai ala aijata.
Tein useimmat toistot jäämällä taakse. Välillä hetsasin enemmän ja sain Luun tulemaan muutaman kerran läpi. Nää ei mua haittaa, maltti on musta loppujen lopuksi helpompi opettaa kuin vauhti ja itsenäisyys. Ja pitäisi tietty tulla itsenäisyyden myötä ihan itsestään. Luu teki virheistä seuranneiden höpöhöpöjen jälkeen aina huolellisemmin, joten voimakkaampaa palautetta ei varmasti tarvitse käyttää. Nyt vaan fokusta jollain eteenpäin, niin uskon, että näistä voi tulla vielä ihan hyvät :)
Kontakteista on pari videopätkääkin. Vähän tylsät pätkät, kun en jaksanut editoida tyhjiä pois, mutta jos joku haluaa katsoa, niin koittaa kestää ;) Ja koittaa olla pelästymättä mun naamaa toisen videon lopussa :D Hyvin näissä näkyy, miten palkka vaikuttaa.
Kommentit