Tänään viidettä päivää putkeen SDP:llä... Tällä kertaa vuorossa agilitykisat. Luulla on ollut muutama varsin aktiivinen päivä (harvinaiset hakutreenit, tokokoe ja normaalit treenit siihen päälle), ja sen vaikutus viretilaan mietitytti. Pelkäsin, että jos Luu on vähän väsynyt, homma menee ihan överiksi. Ei se kuitenkaan ollut, vaan asenne oli itse asiassa ihan kohtuukiva.

Ensimmäisen radan tuomarina oli Jalonen. Tajusin vasta radan jälkeen, että siellä ei ollut keppejä ollenkaan :) Pari haastavampaa paikkaa, mutta muuten ihan kiva rata. Alun käännöksen aalle tein ihmisnuolella ja se toimi kivasti, Luu kokosi hyvin, eikä olisi voinut paljon tiukemmin kääntyä. Aan kummatkin kontaktit hyvin. Aan jälkeen Luu sitten luikahti mun selän taakse, mistä annoin kyllä heti tiukkasanaista palautetta.

Sitten päästiinkin jopa kymmenen estettä ihan hyvin. Ennen pussia kurvit levisivät, mutta se nyt ei ole niin vakavaa. En vaan osaa tehdä rytmityksiä noin kovassa vauhdissa. Pituuden jälkeinen hyppy olisi pitänyt ohjata paremmin, tiesin että koira saattaa kaartaa siinä hypyn taakse. En vaan sitten ohjannut ja sinne meni. Lähellä kyllä oli, ettei Luu saanut pelastettua. Puomille oli vaikea kulma (ylösnousun kannalta), joten jäin siinä suosiolla taakse ja annoin Luun hakea. Osui aika ylös. Alastulolla meni vähän vinoon, käskin korjata. Loppuhypylle ei meinannut irrota (olin itse jäänyt putkea edeltävälle hypylle kökkimään), mutta päästiin sentään maaliin.

Ekasta radasta jäi ihan hyvä fiilis. Selän taakse meno oli ruma virhe, mutta toinen hässäkkä taas ihan vahinko ja ohjauksen huolimattomuutta. Kaikki kontaktit ok, joten Luu oli kuitenkin aika kiltti :)

Toisen radan tuomaroi Asko Jokinen. Ihan kiva rata muuten, mutta aika vaikeat kontaktit ykkösluokkalaisille. Sekä puomilta että keinulta käännyttiin melkein 180 astetta tulosuuntaan. No, kyllähän ne meilläkin pitäisi olla hanskassa, vaan eipä ollut. Puomi oli pelottavasti alkusuoralla hypyn ja pituuden jälkeen. Otin hyppyjen välistä vastaan ja juoksin puomia kohti Luun rinnalla. Teki ylösnousun ihan törkeän hyvin! Tasapainon vuoksi alastuloa ei osannut sitten ollenkaan. Iski tassut alastulon sivuun jo ennen kontaktia...! Tuommoista ei ole koskaan kokeillut edes treeneissä... Autoin sen sitten oikeaan paikkaan, kun ei pelkällä käskyllä korjannut.

Tällä radalla ei sitten päästykään kuin suunnilleen este kerrallaan. Ennen keppejä hypyltä rima alas, kepeiltä kesken pois ja kielto keppien jälkeisessä ennakoivassa valssissa. Putken jälkeen täpöjä keinulle ja yli meni. (Takajalat osui.) Siihen suunnitelman mukaan peli seis ja pois radalta. En ole kyllä yhtään vakuuttanut, että Luu olisi tuosta keskeytyksestäkään milläsäänkään. Kovalla hingulla se oli ryntäämässä palkalleen, kun roudasin sitä niskavilloista pois radalta...

Tämän radan jälkeen vähän masensi. Kestän sen, että ei tehdä vielä nollia, mutta turhauttaa se, että se nollien tekeminen (tai ylipäätään samassa rytmissä tehty ehjä suoritus) tuntuu niin kaukaiselta. Tuntuu, että niin moni asia on vielä hajallaan ja niiden kasaan saaminen on loputon projekti. Turhauttaa ihan älyttömästi se, että asiat, joita ollaan treenattu paljon ja panostaen, eivät vaan toimi. Lähinnä kontaktit siis. Olen satsannut nopeisiin ja itsenäisiin alastuloihin, ja silti Luu himmailee ja menee vinoon. Ylösnousuja ei tarvinne edes mainita...

Video

(*Ei Vaan Osaa, En Vaan Osaa, Ei Vaan Osata)