Todellakin sarjassamme "pska reissu, mutta tulipahan tehtyä". Oltiin koiranäyttelyssä.

Meillä oli varsin laaja vertaistukiryhmä, kun Tampereen KV-näyttelyyn oli ilmoitettu peräti viisi T-koiraa: Luu, Lalli, Tupla, Hiski ja Hui sekä tuonti Gem. Ennen urosten arvostelua ajattelin, että jos veljekset Hui ja Hiski saavat vähintään H:n, niin kyllä Luunkin on pakko... Vaan kun tuomari jakeli seurueelle vihreää vihreän perään, hälveni sekin toivo. Tuomari Anthony Kelly oli varsin kiltin näköinen setä, mutta arvostelu ei armahtanut. Reilusta 30 bortsusta kukaan ei saanut erinomaista, eli rotunsa parasta ei valittu, eikä yhtään kilpailuluokkaa kisattu. Ja paikalla oli myös niitä Luuta kaksi kertaa leveämpiä ja kolme kertaa karvaisempia versioita.

Olin jotenkin päätynyt lupautumaan esittämään myös Tuplan ja Huin. Molemmat esiintyivät kyllä ihan edukseen, joten siihen homma ei varmasti kaatunut. Ja yleisöstä kuului varmaan näyttelyn raikuvimmat tuuletukset, kun Huille ojennettiin himoittu keltainen nauha! Joku onnitteli minuakin siinä kehän laidalla. Taisi olla aika ilmiselvää, mitä sieltä oltiin hakemassa. Muiden olikin tyytyminen "tendinginvihreään", vaikka arvostelut olivat ihan positiivisia.

Head lacking foreface. Ear placement ok. Eye colour good. Muzzle ok. Foreleg lacking substance. Neck ok. Shoulder placement ok. Topline ok. Lacking body. Hindleg angulation ok. Hock ok. Temperament very good. Would like sounder and steadier movement. Tail carriage is too high.

NUO T

Uudestaan on siis mentävä. Mutta jos Luulla on kerran korvat ja olkapäätkin suunnilleen oikeilla paikoillaan, niin eiköhän se jostain sen H:n saa :D