Eilen illalla Team Tulevaisuuden Touhot (vai toivot, vai mitänäänytoli) suuntasi Mouhijärvelle reenaamaan. Huippujenkin kun tarvii joskus.

Mentiin kahta hypyistä ja putkista koostuvaa rataa. Molemmissa oli kymmenen estettä. Meidän ennätys Nipsun kanssa taisi olla joku viisi estettä. Sekin jollain seitsemännellä yrityksellä. Ensin se ei irronnut putkeen, sitten se irtosi putkeen ja sitä rataa. Shelttiohituksiin puututtiin nyt "kovalla kädellä", eli Nipsu ei saanut ohittelusta palkkaa, vaan otin sen takaisin ja pistin esteelle uudestaan. Marian mielestä noihin voisi puuttua, vaikka ohjaus esteelle ei olisikaan ollut ihan täydellistä. Täydellinen ohjaus tunnetusti on aika haastavaa, varsinkin kun on tottunut huiskimaan osaavaa koiraa vaan vähän sinne päin.

Kaikki kohdat yhtä putkestä kääntymistä lukuunottamatta saatiin lopulta onnistumaan. Toisella pätkällä koiran piti kääntyä suoran putken jälkeen tiukasti vasemmalle ohjaajan layeroidessa yhden hypyn. Nipsu ei kääntynyt vaan kaarrotti edessä olevalle putkelle. Jätettiin lelu putken suulle, jolloin se juoksi ensin ohi, mutta palasi takaisin. Viimeiseksi tehtiin niin, että Maria heilutteli lelua putken suulla. Nipsu nappasi lelun lennosta suuhun ja kaarrotti sen kanssa. Näitä pitää siis vähän treenata.

Odotellessa tehtiin keppejä, aata, rengasta ja kerran pituutta yhdellä palikalla. Kepeillä sattui pieni äksidentti, kun rataa suorittava koira juoksi kepeille Nipsun perään (Rane on vissiin vähän ihastunut Nipsuun). Nipsulla sekosi rytmi, mutta se kepitteli silti loppuun asti :) Sitä ennen se oli kyllä ehtinyt oikoa pari kertaa. Renkaalla tapahtui selvää edistymistä ja pari viimeistä toistoa Nipsu veti oikeasta reiästä ihan suorilta. Ihan heti en kyllä uskaltaisi ilman hihnaa kokeilla.

Treenien jälkeen kysäisin vielä Marialta neuvoja tuohon kontaktihommaan. Maria pyysi sitten näyttämään ja jäätiin vielä hetkeksi tukiopetukseen. Tehtiin niin, että annoin vapautuskäskyn vasta, kun Nipsu katsoi lelua. Siinä olikin pokassa pitelemistä, kun se napitti sitkästi mua hölmö ilme naamallaan... Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pää alkoi kääntyä hiiitaaaasti lelua kohti, siitä siis vapautus. Pari seuraavaa toistoa menivätkin jo paremmin. Näin siis jatketaan.

Onhan tässä tätä työmaata.