Eipä tietänyt huono kenraali menestyksekkäitä kisoja tällä kertaa. Huijausta!

Agirotu-urakka painottui meillä lauantaihin. Nipsu kisasi molemmissa virallisissa ja Tuittu vain AVO-SM-karsinnassa. Nipsu aloitti aikaisin aamulla. Rataantutustuminen oli klo 7.40, huoh... Sain kuitenkin lyhyiden yöunienkin jälkeen itseni hyvissä ajoin ylös ja olin puoli seitsemältä jo ilmoittautunutkin! Ihanaa, kun sai heräillä ja valmistautua kaikessa rauhassa. Kokosin aamusta pikkukoirille leirinkin kisa-alueelle, kun ei muutakaan tekemistä ollut ;)

Sari Mikkilän radalla oli muutama arveluttava kohta. Ja kohdat, joissa sitten sössittiin, olivat juuri niitä... Puomin jälkeen oli hyppypyöritys, jossa oli pakko valuttaa omaa valssilinjaa, että pääsi tökkäämään "ympyrän" viimeiselle hypylle. Siinä kävi juuri se, minkä arvioin riskiksi, ja Nipsu vetäisi hypystä ohi. Siinä pyörittiinkin aikamme, kun en meinannut saada hyppyä korjattua. Seuraava epäilyttävä kohta oli keinun jälkeinen rengas-hyppy-suora, jonka halusin ottaa varman päälle ulkokautta ja leikata hypyllä. Se, mitä pelkäsin, oli että Nipsu ei irtoa hypylle (siitä kun ei oikein tiedä, irtoaako kiertoradalle vai mihinkään), mutta sen sijaan se irtosi hypyn taakse. Luki vissiin poispäinkäännökseksi. Mun pitäisi niin treenata noita leikkauksia kunnolla, ei ole mitään rutiinia niiden tekemiseen ja sitten siitä seuraa vain virhearviointeja. Muuten radassa ei ollut mitään mainittavan huonoa, mutta eipä se mitään agilityn ilotulistakaan ollut... Puomin ja aan otti ok, mutta keinun kyllä vähän lensi pitkäksi. Mini 2 -luokassa ei olisi tarvinnut tehdä kuin tulos, niin olisi päässyt finaalin. Mutku ei niin ei.

Yhdentoista aikaan pitikin sitten kytätä, tutustunko ensin Nipsun vai Tuitun rataan. Tuitun rata valmistui ensin, joten sinne. Sitten yritin parhaani mukaan unohtaa tutustumani ja keskityin viereiseen kenttään, jossa tutustuin Nipsun rataan ja menin Nipsun kanssa ennen Tuitun suoritusta. Tästä selviydyin kyllä ihan mallikkaasti.

Kakkosten toisen radan tuomaroi Heidi Viitaniemi. Alussa piti tökätä puomin alla olevaan putkeen ja kiirehtiä putken jälkeen persjättöön. Ellei keksinyt parempaa suunnitelmaa. Hosuin alun käännöksessä (se persjättö...) ja Nipsu livahti mun selän takaa puomille. Se oli siis siinä se rata. Muuten suoriuduttiinkin ihan sujuvasti, paitsi vika hyppy jäi vielä välistä. Ehkä olisin nolla alla saannut väännettyä senkin. Nyt otettiin keinukin maltilla, tosin se oli sitten kovin hidas. Haluan kuitenkin ainakin tässä vaiheessa vaatia silläkin 2on2offin, mutta täytyy miettiä, pitäisikö sille jatkossa tehdä jotain muuta. Nyt menee ylimääräistä aikaa, kun Nipsu pysähtyy alastulolle ja hilaa etutassut maahan vasta keinun laskeuduttua. Puomillakin kesti hienosti persjätön, vaikken ole muistaakseni sitä kisoissa tehnyt. Mutta on se vaan niin hienoa mennä, kun voi luottaa koiran kontakteihin!

Sitten ajatukset Tuitun rataan. Sen oli taiteillut Jan Egil Eide. Vähän ahdasta ja paikoin väkinäistä, mutta ei mitään mahdotonta. Tuittu oli helteestä aika vetämätön ja lähti tosi hitaasti. Vähän se tsemppasi radan aikana, mutta oli suht perässä vedettävä. Yhdelle hypyllekin jouduin ihan tosissani vääntämään. Finaalipaikan arvoinen tulos oltaisiin silti voitu tehdä, mutta kuinkas sitten kävikään? Mun kohta 9-vuotias ei osaa hakea helppoa keppien umpikulmaa... Mielestäni annoin kyllä tilaa ja aikaa, ja samaa arvioivat katsojat radan reunalta. No, koska kohtalonamme on olla pääsemättä koskaan AVO-SM-finaaliin, niin konstit ovat todellakin monet. Vaan eipä ollut tosiaan muutenkaan mikään nätti suoritus. Puomilla Tuittu hyppäsi aika törkeästi ja katseli kyllä tyrkyllä ollutta putkeakin sillä silmällä.

Tänään sitten käväistiin ankkuroimassa (huom. laivakoirateemaan sopiva sananvalinta) schipperkejoukkueessa "Tuurilla seilaavat". Tällä(kään) kertaa tuuri ei ollut pikkumustille suotuisa, mutta eipä tuolla ole ennenkään tuloksiin tuijoteltu :) Tuittu oli taas tosi vetelä ennen rataa, mutta liikkui siihen nähden ihan hyvin. Ei parhaasti, mutta paremmin kuin eilen. Tehtiin muuten ihan hyvä rata, mutta lopussa käänsin puomia edeltävällä hypyllä liiankin tiukasti, enkä sitten ohjannut puomille. Siitä siis kielto.