Maanantaina valkkutokoiltiin kolmistaan Maijun ja Piian kanssa. Oltiin vesitornin kentällä.

Tehtiin alkuun paikallaolojen maahanmenoja. Kokeilin myös lelupalkkaa, eikä ainakaan vaikuttanut jähmeyttävän. Ihan säpäköitä onnistumisia. Tosin ei liitetty tähän nyt kestoa juuri ollenkaan.

Luu aloitti yksilövuorot. Ensin ruudun merkitöntä helppona, eli halusin vaan saada Luun menemään suoraan ilman säätöjä. Lelulle siis. Ei ollutkaan vaan sitten niin helppo, kun maassa oli myös semmoisia "narumerkkejä", jotka se tietty bongasi paremmin kuin lelun... Yhdistettiin myös ruutuun ja sain kuin sainkin Luun pysäytettyä ympyrään, wuhuu. Mutta on tässä hommaa, noita häiriöitä on tehty vasta ihan liian vähän!

Tunnarissa semmoinen nauhamainen. Oma oli (tietämättäni) eka vasemmalta ja Luupa yllätti ja nappasi sen heti! Meni vähän huolettoman näköisesti alkuun, mutta kääntyi kakkoskapulalta takaisin nostamaan. Hyvä!

Luoksetuloa taas osissa. Pari loppua, yksi suora, yksi stoppi (vartaloavulla), yksi stopista loppuun. Liikkeellelähdöt vähän vaisuja ja stoppiinkin kuulemma otti jonkun valmistelevan askeleen.

Ohjattua taas niin, että kapuloista pidettiin kiinni. Kerran molemmat puolet, aika ok. Kohta näiden nostojen kanssa on oikeasti kokeiltu ihan KAIKKEA ;) Sitten voin olla semmoinen ihanin mahdollinen koulutettava, mennä johonkin koulutukseen, sanoa, että "kaikkea on kokeiltu ja mikään ei toimi", ja odottaa, että kouluttaja painaa jotain taikanappia :D

Tehtiin vielä kaukoja Ihmeen vuorolla, kun Ihme joutui jäähylle. Näissä asenne kyllä muuttuu niin totaalisesti, kun tehdään yhtään kisamaisemmin tai liikkuroituna. Huoh, pitäisi ottaa nääkin kunnolla työn alle.

Lopussa tehtiin vähän seuraamista ja jääviä. Ja niitä nostoja...