Aloitetaan aamusta. Kahdeksan jälkeen Katin Skodan nokka kohti Janakkalaa. Tunnin päästä perillä. Oli jo niin lämmin, että sai vaihtaa caprit heti ekalle radalle. Oisko niissä se salaisuus?

Jos on, niin se ei toimi selttiin. Minit (ja medit) tuomaroi Räsäsen Minna. Aika konstikkaat radat! Minna itse sanoi tehneensä meille muistitehtäviä.

Hyppäri sujui yllättävän hyvin. Nipsu ei ollut ollenkaan vauhko, vaan pysyi hyvin hallussa. Ei livennyt niille ansaesteille, joita pelkäsin. Ei vaan sitten osannut mennä keppien avokulmaan. Oisin voinut joo auttaakin paremmin, mutta hei. Vaikeet kohdat onnistui.

Nipsu C

Ekalla agiradalla hyllytettiin vaihteeksi vaikea kohta. Ei tosin niin kuin oletin. Nipsu ei tullut "tässätässä"-pakkovalssiin, katsoi vaan ja lipesi hypyn taakse. Muutenkin vähän tahmeaa menoa ja ihan kamalan huono puomi :( Ja aalla vapautin liian ylhäältä, tyhmä!!! Sivuirtoaminen kepeillä sentään ihan jees.

Nipsu B

Vikalla radalla sentään nolla, tosin varmaan hitain ikinä. Ei ole Nipsu tainnut ikinä tehdä nollaa alle nelosen etenemällä! Kaarrotusta ja semmoista, lisäksi Nipsu tuntui edelleen jotenkin tahmealta. (Luulen, että se on taas aika jumissa. Pitää pistää fyssariaikaa varaukseen asap, seuraava Piira on vasta marraskuussa...) Ja siihen puomiin tuhraantui taas aikaa, hermoista puhumattakaan... :( Plussaa: Maltoin tehdä aan kunnolla! Ja voitettiin (pieni luokka).

Nipsu A

Sitten Luun kanssa. Makseilla tuomarina Johanna Wüthrich. Helpommat radat, kaikinpuolin ihan mentävät.

Ekan radan alku oli meille helppo, kun ei tarvinnut jarruttaa vaan pistää takaakiertoon. Kun oltiin selvitty n. kolmesta esteestä, tuli semmoinen "hei täähän sujuu" -fiilis. Ja se jatkui maaliin asti! Meille "sujuminen" ei sisällä vielä kovin tarkkoja kriteereitä ;) Putki-putki-persjätössä meinas tulla kiire, mutta ehdin. Päädyn valssit valuivat, mutta annoin coolisti valua vaan. Vikan putken jälkeen Luu oli lähdössä väärän suuntaan, mutta sain sen käännettyä loppusuoralle. NOLLA!!! Kolme ekaa koiraa oli alle kahden kymmenyksen sisällä, Luu oli se kolmas.

Toisen radan alussa ois pitänyt jarruttaa, mutta Luu lensi. Ei kuitenkaan liikaa, joten etiäpäin. Keppien jälkeisessä kuviossa olin itse hukassa, meinasin törmätä siivekkeeseen ja heilautin Luun huitsin nevadaan. Siellä ei ollut onneksi esteitä, joten rata jatkui kaarteluiden saattelemana. Suoralla putkella sanoin "Mene!" ja Luu meni. En osannut ajoittaa leikkausta putki-hyppy-väliin (enkä muuten ollut ainut!) ja Luu kääntyi väärin. Siinäkin vaan kylmän rauhallisesti poimin sen oikeaan suuntaan. Olen aika ylpeä itsestäni, miten hyvin sain pidettyä pään ja ohjauksen kasassa, vaikka radalla sattui ja tapahtui vähän kaikenlaista :) Enkä mokannut loppuakaan, vaikka oli TUPLANOLLA alla! Maalissa olo oli... epätodellinen. Lähes sanaton. Pystyin vain kysymään, että tehtiinkö me tosiaan just TUPLANOLLA.

Kyllä me tehtiin.

IMG_9250-normal.jpg

Hyppärille mentiin varsin kevein fiiliksin. Siinä oli vähän haastavammat kuviot. Luukin taisi olla jo kaiken (kiltteytensä) antanut ja oli räyhäkkäämmällä meiningillä. Kolmosen lensi ja lennätti riman. Putken jälkeen jäi käteen kiinni ja kielsi hypyn. Muuten kyllä puhdas rata tämäkin :) Eikä tiputtanut yhtä rimaa, josta olin melkein varma! <3

Luu C

En keksi mitään järkeviä loppusanoja. Tai ei kai ne yleensäkään ole järkeviä, mutta ylipäätään mitään. Mainitaan nyt vaikka, että nähtiin Katin kanssa Elastinen Tiiriön ABC:lla. Hih.