Neljäs Tending-leiri takana. Neljäs...?! Miten olen voinut olla Luun kanssa jo neljällä leirillä, vaikka se on vielä ihan pieni...?! Tämän leirin nyt ainakin täytyi olla ihan totisinta totta, sen verran rankka väsymys on reissun jäljiltä.

Leiri oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa Kunkkulan koirakeskuksessa Hartolassa. Ihan sopiva paikka majoituksen ja treenikenttien suhteen. Maastot olivat kuulemma tosi huonot ja ruokapuoli aika nihkeä, mutta hyvin viihdyttiin. Lähdettiin Maijun kanssa paikalle pe-aamuna ja oltiin sunnuntaihin. Tokoa oli kouluttamassa Maria Brandel ja agia "meidän" Pekka.

Perjantaina tokoiltiin, oltiin Marian iltapäiväryhmässä. Taas kamalat mietinnät treeniaiheista. Kun jonkun "hyvän ongelman" muka keksi, joku ehti juuri treenata ihan samaa. Koska muiden treeneistä saa ideoita ihan yhtä lailla, piti yrittää keksiä aina jotain uutta. Tämä on aina vaikeinta näissä koulutuksissa...

Ensimmäiseen settiin valitsin lopulta paikkaistumisen, jossa haluaisin Luun olevan skarpimpi. En ole ihan varma, kuinka paikallaan haluan sen pään pysyvän, mutta nyt se ainakin katselee maisemia turhan huolettomasti. Tähän Maria neuvoi opettamaan koiralle tempun, jossa se pitää jotain (hän käytti kolikkoa) kuonon päällä, jolloin sen on pidettävä pää paikallaan. Koitettiin namilla ja sitten pullonkorkilla, joka oli vähän toimivampi. Jos jatkan tätä, pitää opettaa esineen laittaminenkin kivan kautta. Nyt otin kuonosta kiinni, jotta päästiin edes vähän kokeilemaan ja Luu ei kyllä arvostanut tätä harjoitusta sitten ollenkaan :D Melkein kolme tuntia sai matkustaa autossa, odottaa pitkään omaa vuoroa, ja sitten treenattiin korkin pitämistä kuonon päällä! Ja ihmisetkin vain nauroivat! :D

Saatamme kuitenkin ottaa tämän kokeiluun. Toinen vinkki oli sitten tuttu kiinnostavuuden lisääminen, eli piiloon vapauttelua, häiriöitä ym. Niitä ei nyt käytännössä kokeiltu.

Toiseen päädyin ottamaan luoksetulon loppuosan (/välien) vauhdin, mutta Satu teki ihan samaa juuri vähän ennen meitä... joten vaihdoin ohjatun palautusvauhtiin. Tehtiin ohjattu kisamaisesti ja Maria sanoi, että vauhti oli ihan hyvä. Että se siitä :D No, puhuttiin aiheesta kuitenkin lyhyesti. Lisäksi Maria sanoi, että ainut osuus, johon hän olisi voinut toivoa lisää vauhtia, oli merkki. Sitä pitäisi siis vahvistaa ja palkkailla aina vaan. Maria neuvoi hetsaamaan ja lähettämään vauhdista. Luu tekeekin näin ihan ok, mutta olen huomannut näiden huonontavan asennetta ja vaikeuttavan aloituksia. Näytin, miten ollaan tehty vastaavaa perusasennon kanssa, ja sekin oli kuulemma ihan hyvä. Mutta ehkä noitakin voisi uskaltaa välillä tehdä, täytyy vaan muistaa treenata myös aloituksia ja varoa, ettei mene överiksi.

Vauhdin kanssa pitäisi olla myös kriteeri, mutta itse koen sen pitämisen todella vaikeaksi. Missä menee raja liian hitaan ja riittävän nopean välillä? Ensijaisesti yritetään toki vahvistaa vauhtia noilla hetsauksilla ja palkkaamisella, mutta liian hitaat pitäisi myös keskeyttää. (Palautuksissa lähtemällä itse poispäin, ei koiraa kohti.)

Iltapalan jälkeen oli vuorossa huvitoimikunnan järjestämät leiriolympialaiset. Jäätiin neljänneksi. Voittaminenhan on näissä kisailuissa tärkeintä, mutta oli se ihan hauskaa muutenkin ;)

Olympialaisten jälkeen treenailtiin vielä itseksemme jotain tokoa. Olisinko tehnyt ainakin seuraamista, kaukoja, tunnaria ja metallia. Ja sitä luoksetulon loppua.

Sitten pitikin jo kiirehtiä saunaan ennen päälle painavaa miesten vuoroa. Loppuilta ja iso osa yöstä kului perinteiseen malliin ulkona istuskellen. Harmi vaan, että grillikatoksessa oli vain kaasugrilli, joten savustuminen ja vaahtiksien paahtaminen jäivät väliin.

Seuraavana aamuna pirteänä ylös, ulos, aamupalalle ja klo 9 alkaviin agitreeneihin. Rata oli vauhdikas hyppis.

Luu oli tosi kiva ja päästiin menemään koko rata pätkissä loppuun ja kokeilemaan eri vaihtoehtojakin. Muutamia rimoja tuli, mutta hyppi toisaalta vaikeitakin hyvin. Keppien avokulmassa tuli virheitä, oli tosi herkkä mun liikkeelle ja rintamasuunnalle. Näitä pitää kyllä treenata lisää, haluaisin voida luottaa vähän paremmin. Tällä radalla ehdin kepeille auttamaankin ja meni silleen hyvin.

Loppupäivä olikin sitten vapaata. Iltapäivällä tokoiltiin lyhyesti Katin kanssa. Luu teki luoksetuloa takapalkalla (kääntyi kerran vähän vinoon), seuraamista pitkästä aikaa liikkuroituna, tunnaria ja ruutua. Ehkä jotain muutakin, ei pysty muistamaan. Tunnarissa muistaakseni jotain säätöä.

Iltapalan jälkeen odoteltiin maastoista saapuvia. Ja odoteltiin. Ja odoteltiin. Sitten palkittiin vuoden aikana menestyneet T-koirat. Niitähän riitti, taas :)

Ennen saunaa ehdittiin tehdä vielä pienet aksatreenit. Kontakteja ja keppejä. Puomilla tuli ihan hyviä toistoja, aalla himmaili. Kepeillä lähinnä avokulmaa ja jotain jyrkkää leikkausta.

Saunan jälkeen normikuviot :) Lopulta tuli niin kylmä (!), että oli pakko mennä nukkumaan.

Sunnuntainakin meillä oli vain aksatreenit, nyt aamupäivän myöhemmässä ryhmässä. Rata oli semmoinen karsintakooste. Tosi monta pätkää Pekka oli saanut yhdelle radalle ujutettua.

Radan alku oli meille muutenkin vaikea, ja kun Luussa alkoi ehkä näkyä pientä leiriväsymystä, meinasi mennä tappelun puolelle. Ei olekaan aikoihin hermot kiristyneet noin paljon. Ne on jotenkin ne tietyt vanhat viretilaan liittyvät virheet, jotka saavat kiehahtamaan. Alussa en saanut sitä takaakierron jälkeen seuraavalle pystyhypylle. En osannut rytmittää oikein, juosta suoraan, enkä pitää katsetta oikein. Ja kun Luu tuli ryysien, se ei todellakaan lukenut hyppyä itse. Saatiin tämä sitten jotenkin palkan kanssa menemään ja siirryttiin eteenpäin. Kun Luu sitten jäi aalla liian ylös (etupalkalla) meinasi katketa kamelin kaula :D Ei vaan hermot kestä tuota kontaktijäkitystä. Korjaantui onneksi.

Toisella kierroksella meni paremmin. Vähän oli rytmi ja jarrut joissain kohdissa hukassa, mutta löydettiin nekin jostain. Yhdellä putkea edeltävällä hypyllä hermostuin itseeni, kun en saanut pidettyä suuta kiinni. AINA, kun käskytin putkeen, rima tippui. Kun en käskyttänyt, rima pysyi. Joo, koiran pitäisi kestää tuommoinen häiriö, mutta ei nyt vaan kestä, niin miten vaikea se suu on pitää supussa?! Sillä putkikäskyllä nyt ei muuten kuitenkaan ollut mitään virkaa. Lopussa oli pakko lopettaa vähän kesken yhden kohdan suhteen, mutta Luu oli jo niin lääh, etten saanut sitä enää kääntymään normaaliinkaan tapaan. Hyvät treenit ehdittiin joka tapauksessa tehdä, kiitos Pekalle!

Kooste Luun liitelyistä

Jäätiin iltapäiväksi vielä katselemaan tokoja ja agia. Eihän sieltä malttanut etuajassa lähteä, vaikka oltiinkin toivottu sunnuntain treenit aamuryhmiin :)

Leirillä oli jälleen kerran huisin kivaa ja hauskaa. Loistavaa seuraa, upeita koiria ja hyviä treenejä!