Sunnuntaina käväistiin siis Meirän hallin ilmaisissa epävirallisissa. Harkitsin vähän tokoakin Tuitun kanssa, jos olisi mennyt tekemään vaikka pelkän seuraamisen kisamaisissa olosuhteissa, mutta en sitten jaksanut... Pääpointti oli kuitenkin käydä tekemässä onnistunut pujottelu Nipsun kanssa. No, se ei onnistunut, joten putkeen meni :D Kisat oli kuitenkin ihan kivat ja päästiin seuraamaan Lean ja Kinan debyyttiä. Kyllä siitä Kinastakin vaan vielä kisakoira tulee :)

Kilpailevien radalla oli parit vähän haastavammat kohdat. Jännäsin alkusuoran jälkeistä kääntöä putkeen ja mietin siihen vaikka mitä koukeroita. Lopulta se meni ihan siististi ihan silleen simppelisti. Keppikulman ja keppien jälkeisen elämän arvelin meille liian haastavaksi ja koitin tehdä ne suosilla kankeamalla. Vekitin ja hidastin kepeille reilusti, mutta sain Nipsun koukkaamaan väärälle puolelle. Uudella yrityksellä oikein sisään, mutta pirulainen lopetti taas kesken! Sain sentään korjattua ja kolmannella yrityksellä Nipsu pujotteli loppuun asti.

Keppien jälkeinen poispäinkäännös meni pyörähdykseksi ja ohjausyrityksen suoran jälkeiseen tökkäisyyn arvasin jo etukäteen epätoivoiseksi. Pakko oli silti yrittää. Mua vaivaa joissain tilanteissa Tuittu-syndrooma, eli kuvittelen ehtiväni ennen koiraa ihan mihin vaan. Nipsun kanssa se ei toimi, varsinkaan vielä, kun en luota siihen ja varmistelen aika paljon. Puomistakin huideltiin vielä ohi (eräänlaista Tuittu-syndroomaa tämäkin, kun ei ohjaa edessä oleville esteille...), mutta loppurata sujui sitten vähän paremmin. Kontaktit oli ok, puomi tosin hidas.

Kisan jälkeen radan olisi saanut mennä uudestaan, mutta en enää jaksanut lähteä lämmittelemään. Ehkä kevyt laiskotus päällä...? ;) Sen sijaan Luusteri pääsi hengailemaan ja harjoittelemaan. Moikattiin ihmisiä ja koiria, treenattiin kontaktia ja parin askeleen seuraamisia häiriössä, leikittiin ja lopuksi hengailtiin. Päivän tuuletukset ansaitsi se, että Luu toi mulle ekaa kertaa lelua!!! Se on tehnyt sen nyt ihan parina päivänä kotona, ja nyt ihka ensimmäistä kertaa vieraassa paikassa vähän treenimäisessä tilanteessa :) Kyllä me sitten sitä narulelua revittiinkin :) Hengailussa suoritettiin väsytystaistelua, jonka tällä kertaa voitin minä sillä seurauksella, että loppuajasta Luu röhnötti mattona lattialla :) Sitä ennen olin ottanut sen hetkeksi syliin katsomaan kisaa (lattiatasosta ei nähnyt...). Tähän mennessä se on kisoissa vain katsellut hiljaa ja tarkkaavaisena, mutta nyt Ihq-bortsun mennessä se alkoi vinkua.

Tänään käytiin Luun kanssa iltalenkin jälkeen koulun pihalla. Piti mennä sinne taakse, mutta pihan oli vallannut joukku teinejä. En sitten viitsinyt jäädä siihen, vaikka häiriötä olisi varmaan saanut tarpeeksi, ja siirryttiin etupihan puolelle. Aluksi muutama kierrätys pilarin ympäri. Parin toiston jälkeen kokeilin kierrätyksestä eteen istumaan. Tätä Luu ihmetteli suuresti, mutta namilla avittamalla saatiin pari ihan hyvää yritystä. Palkkasin namilla ja heti perään lelulla.

Sitten koitettiin pitkästä aikaa, että olisiko vauhtinoudolle tapahtunut mitään. Aluksi näytti että ei, kun Luu jäi järsimään kapulaa ja kantoi sitä laipasta. Uudella yrityksellä teki sitten jo ihan mainiosti. Tehtiin pari onnistunutta toistoa ja pistin kapulan Luun suureksi harmiksi piiloon. Seuraavaksi merkille. Taas tarjoamisen kautta, palkkaus naksulla ja tutulla karvahäntäpallolla. Kerran tai pari Luu ryysi merkin kumoon, mutta aikas hyviä toistoja saatiin. Paikkaa pitää kyllä vielä tarkentaa, mutta kaikki ajallaan.

Ja loppuhuipennuksena vaihdettiin lelut nameihin ja tehtiin seuraamista... Kontaktissa pää kääntyili taas ahkeraan, mutta koira ei meinannutkaan hilppaista mihinkään. Seuraamispätkät tuntuivat kävelyltä, mutta asento on aika levoton ja niska mutkalla. Välillä ainakin kuvittelin kyllä menevän paremmin. Tehtiin pari muutaman pätkän settiä niin, että lopuksi palkkasin vielä lelulla.

Ja sitä narulelua Luu toi taas :) Vähän silleen härnäten, etten aina ehdi ottaa kiinni, mutta kuitenkin. Pallolelun kanssa ei ollut puhettakaan tuomisesta, mutta sen kanssa juoksemisen se vaihtoi mielellään narulelun repimiseen.

Kotona tein Tuitun kanssa tunnaria parvekkeella! Mulla oli siellä pestyjä, pakkasten aikaan jäädytettyjä ja hyvin tuuletettuja käytettyjä kapuloita pitkin lattiaa. Hajustin yhden ja testin mukaan voidaan muiden päätellä olleen tarpeeksi hajuttomia :) Päästin Tuitun ensin ihan vaan heilumaan partsille. Se kävi vähän nuuskimassa kapuloita, mutta ei oikein innostunut. Otin sitten lähetyksen ihan perusasennon kautta. Tuittu merkkasi oman, otti sen melkein suuhun, mutta ei sitten tuonut kuitenkaan vaan jätti lopulta koko kapulat ja jäi lahnailemaan. Tästä vähän jo kovistelin, otin uudestaan, ja johan nousi oma. Tehtiin vielä toinen (samalla kapulalla), joka vielä vähän parempi. Tosi löysää menoa, mutta ehkä tämmöinen vire oli ihan jees tunnariin n:n kuukauden treenitauon jälkeen...

Ai niin, SE muuten lähti! Sunnuntaina episten jälkeen kotona huomasin, että Luulla ei ole enää maitokulmuria, jes! Lauantain treeneissä Luun suusta tuli vähän verta ja olin paikallistavinani sen kyseisen hampaan juureen, mutta hammas oli ja pysyi. Oisko se irronnut sitten sillä Nokialla riekkuessa...? Samapa tuo, pääasia, että päästiin eroon vauvanaskaleista.

PS. TamSKilaiset, kai huomasitte kuka poseeraa tuoreen Koiranleuan kansikuvatyttönä? ;) Kuvasta krediitit Lealle.