Maanantaina taas paluu arkeen ja valkkutokoihin. Taas oli kato käynyt ja meitä oli vain neljä.

Ekalla kierroksella ensin idaria, jossa vähän kaikkea sovellusta. Yhden istumisen jäi seisomaan, muuten oli ihan ok. Seuraaminenkin taas vähän tasaisempaa kuin viimeksi.

Hyppynouto. Ensin vapautuksella, sitten kokonaisena. Molemmat ihan ok.

Ja sitten jumiuduttiin tunnariin. Pitkästä aikaa ihan kunnon vääntö! Viime aikoinahan tämä on korjaantunut tosi helposti, jos on sattunut mokaamaan, mutta nyt toisti ja toisti samaa. Eli oikoi riviä, eikä siis bongannut omaa, joka oli eka vasemmalta. Ihan jo hermostuin ja yritin pitää vakavamielisiä puhutteluja, mutta Luu oli kuulemma vaan vilkuillut Katria "Kummeli-ilmeillä" :D Pari kertaa vein niskastakin rivin alkuun. Lopulta saatiin tämä "oma ekana" -versio toimimaan ja jätettiin se hautumaan tauon ajaksi.

Välissä paikallaoloja. Tehtiin makuun alkuja ja loppuja ympyrässä. Luu oli hyvä. Joskus se on mennyt näissä koomaan, mutta nykyään pystyy olemaan ihan normaali.

Lyhyt istuminen niin, että jokatoinen koira oli selkä eri suuntaan. Luu oli normisti naama piiloon, joten ei sinänsä mitään ihmeellistä. Namit tällä kertaa tassuilla.

Toisella kierroksella sitten jatkettiin tunnarin kanssa. Alkuun edelleen niin, että oma ekana. Eikä ollut näköjään hautunut tarpeeksi, sillä sama kaahaus ja oikominen jatkui. Saatiin kuitenkin toimimaan jo paremmin ja päästiin vaihtelemaan oman paikkaa. Kuten olettaa saattoi, saatiin Luu myös nappaamaan eka haistamatta suuhun, mutta tämä korjaantui ihan yhdellä huomautuksella. Huoh! Pitkään se onkin pysynyt hyvänä... Yksissä treeneissä pääsi vähän oikomaan ja kokeessa sitten vielä reilummin, joten näistä varmaan takki aukesi. Rautalangasta vääntämällä se on varmaan vaan muistutettava niistä kriteereistä.

Lopuksi tehtiin itseksemme vähän ohjatun palautuksia. Kerran sain kiinni yhdestä otteen korjaamisesta, hah!

Ja seuraamista, joka oli nyt tasaista ja tarkkaavaista.