Mutta ei ihan. Ei, vaikka Luulla oli valjaat päällä ja annoin hihnankin ihan vähän roikkua siinä vaa'alla :D Lukema hypähti 7,9 kilossa, mutta näytti vakiintuvan 7,8 kiloon. Se olkoon siis virallinen lukema 16-viikkoiselle ja viisipäiväiselle, kuuden päivän päästä nelikuiselle.

Käytiin siis hakemassa isojen pentujen rokotukset, jotka venähtivät yskän takia muutamalla päivällä. Nyt Luu on muuten jo kolmatta päivää täysin oireeton! Taisimme siis päästä riesasta eroon. Vielä muutama päivä karanteenia ja sitten mennään taas! Eläinlääkärissä huomasi, että Luu pääsi ylipäätään mihinkään ensimmäistä kertaa pariin viikkoon. Tai sitten eläinlääkäri on vaan sen mielestä ihan käsittämättömän siisti paikka ja eläinlääkärikin ihan supertyyppi. Se veti pitkin lattioita ja hoitopöytää mahallaan, selällään ja välillä jaloillaankin. Rokotusta varten EL heitti tottuneesti muutaman isohkon nappulan Luun nenän eteen, että saa pistää rauhassa. No, Luuhan oli vetänyt ne kitusiinsa, ennen kuin setä ehti suunnilleen nyrkkiään avata. On kuulemma aika ahne koira. Ai jaa? Mä luulin, että Tuittu on ahne. Mutta eihän se toisaalta syö edes raakaa sipulia.

Edelleen satunnaisesta ryystämisestä välittämättä, kennelyskää uhmaten, käytiin vähän riekkumassa ja testailemassa the raatoja. Hyvin toimivat. Samalla räpsittiin 16-viikkoispotretteja.

Valjaat, jotka ovat vähän naftit 6,5-kiloiselle schipperkelle, ovat edelleen löysät Luulle. Mutta on se ehkä ihan vähän kasvanut. Enää se ei mahdu kunnolla syliin nukkumaan. Rokotusaikaa venytettiin yskähommeleiden takia ensi maanantaille, joten punnitustulosta saadaan vielä odotella.

Luu ja raadollisella työllä ansaittu saalis:

Luu ei ole juuri yskinyt, mutta ryystää edelleen muutamia kertoja päivässä kiihtyessään, eli esim. saadessaan ruokakupin kuonon eteen. Levolla ollaan siis jatkettu. Käytännössä se tarkoittaa vain lenkkeilyn rajoittamista lähipusikkoon. Sisällä en vaan saa pidettyä sitä rauhassa... Hereillä ollessaan se ei oikeastaan tee muuta kuin juoksee ja puree. Alkaa yhden jos toisenkin hermot olla vähän kireällä.

Jos laitan sen aitaukseen, se hyppii aitaa vasten, työntelee sitä edestakaisin, puree nippusiteitä ja vinkuu. Jos annan sille puruluun, Tuittu tulee kyttäämään aitauksen viereen ja saa aina pöllittyä sen. Sama homma, jos annan molemmille puruluun, viimeistään kun Tuittu saa omansa syötyä. Yksi aamu annoin Luulle aktivointipallon muutamalla nappulalla täytettynä. Tuitulle annoin samalla puruluun, mutta sen seurauksena Luu kyttäsi Tuitun luuta ja Tuittu Luun palloa. Huoh. On rentouttavaa omistaa kaksi äärimmäisen ahnetta koiraa, joista toinen suhtautuu ruokaan äärimmäisen vakavasti.

Päätä on toki yritetty väsyttää treenaillen, mutta rajansa silläkin. Eilen kokeilin vähän käskyjen kuuntelua, eli tehtiin peruuttelua, istumista ja maahanmenoa sekaisin. Mitään käskyistä ei olla vielä hirveästi käytetty, mutta sain Luun edes jotenkin kuuntelemaan. Ehtihän se aika paljon ylimääräistäkin tarjota. Kokeilin, josko saisin sen istumaan tai menemään maahan peruutettuaan minusta kauemmaksi, mutta se oli liian vaikeaa. Aina Luu tuli ensin jalkoihini ja istui tai meni maahan siinä. Tätä treeniä ei tehty kovin vakavalla otteella, eli kunhan hassuteltiin ja iloittiin vaan enemmän, jos joku juttu onnistui :) Kerran tehtiin myös eteentuloja kiertämisen kautta. Matkana siis se joku 1,5 metriä, mitä eteisen matto antaa myöden. Tämäkin oli vähän haastavaa, kun eteentulossa ei ole vielä ollut käskysanaa, enkä ole hirveästi käsiapujakaan käyttänyt. Luu siis vähän ihmetteli, mutta pienillä avuilla saatiin tämäkin jotenkin onnistumaan.

Kaukoja olen yrittänyt jonkun kerran. Totesin vaan, että jatkossa kannattanee antaa ensin puolet nappuloista kiposta ja tehdä kaukoja sitten lopuilla sen sijaan, että tekee ensin kaukoja ja antaa sitten loppuruuan. Luu hamuaa ruokaa niin isolla vimmalla, että asennoissa ei ole mitään tolkkua ja mua sattuu sormiin.

Puhuttiin joskus Lean kanssa, että voisi opettaa koiran tekemään itse diagonaalitaivutuksia. Mietiskelin, että onnistuisikohan se mitenkään ihan puhtaasti sheippaamalla...? Etujalkojen nostelu olisi vielä aika iisi, mutta Luu ei ole ainakaan missään yhteydessä yrittänytkään tarjota takajalkoja. En ole saanut sitä hoksaamaan vielä edes takajalkojen laittoa jumppa-alustalle. Hmm, kannattaisikohan tätä lähteä tekemään jotenkin targettien avulla...? Jos opettaisi koiran antamaan jokaista tassua ja sitten kahta ristikkäistä yhtäaikaa...? Jos käyttää omia käsiä, niin naksulle ei vaan riitä omaa. Pitääkö ensin opettaa toinen koira naksuttelemaan? :D

Luun oireet ovat edelleen lieviä, mutta selkeitä. Se yskähtelee ja ryystää muutaman kerran päivän mittaan, mutta on (rasittavankin) pirteä ja hyvävointisen oloinen. Silmät ovat myös vähän rähmineet ja punoittaneet, mutta en kyllä tiedä, voiko sekin liittyä kennelyskään...? Soittelen huomenna eläinlääkärille rokotuksista, joten siinähän voidaan samalla katsoa, miten tämän kanssa edetään.

Pihalla ollaan käyty vain pikkulenkeillä hihnassa ja sisällä yritän parhaani mukaan pitää sitä levossa. Juuh, ei ole helppoa, joten välillä annan sen painia Tuitun kanssa, kun en vaan jaksa... Uusina juttuina on opeteltu vähän pyörimistä (ihan käsiavulla) ja pään laittoa maahan (sheipaten). Näistä jälkimmäinen on Luun mielestä ihan supersiistiä! Jos haluan joskus käyttää sitä paikallamakuussa, mielentila pitänee saada vähän eri tasolle. Ei paikallamakuussa voi vispata häntää ihan hullun lailla.

Mutta kunhan nyt saataisiin pikkukoira kuntoon! Tuittu ei onneksi yski vieläkään, mutta peukut pysyvät pystyssä.

Sain vihdoin ladattua nettiin Luun touhuiluja kahden viikon takaa. Ihan vanhaa juttua siis, mutta menköön :)

(Hienosti mm. palkkaan sitä merkkiin koskemisesta... Tehtiin merkkiä, ja vielä eri näköistä semmoista, ensimmäistä kertaa muualla kuin kotona, niin taisin olla vähän liian innoissani, kun se edes hoksasi mennä vähän sinne päin.)