Aamun metsälenkin jälkeen pienet tokot Luun kanssa, koululla taas.

Metallin nostelua ja palautuksia kierron kautta. Nostot aika ok. Ote oli välillä löysä, mutta ei kalistellut pahasti, vaan tiukensi otteen. Eteentuloja saatiin hinkuttaa, kun jäi inasen kauas. Korjasin aina käskyllä lähemmäksi (josta nykyään korjaa aina, ei vaan steppaa paikallaan!) ja korjauksen jälkeen uusi kierto ja yritys. Palkka tuli vasta, kun tuli kerrasta kunnolla. Saatiin niitäkin muutama. Aluksi Luulla kyllä meni hermot, kun huonot palautukset eivät kelvanneet, vaan joutui yrittämään uudestaan. Kovasti murisi mennessään...

Jäävistä tehtiin pelkkää istumista. Yksittäin, idarina, oikealla seuraamisesta ja pari hilluen. Idarissa kun tehtiin monta peräkkäin, jumitti parissa niin, että istui vasta kun olin mennyt ohi ja pysähdyin katsomaan. Muut hyvin.

Ohjatun vinoa palautusta. Vaan vasemmalta, kun se on vaikeampi. Ensin muutama korjaus edessä istuen, sitten kierron kautta tai läheltä noutaen. Vinosta korjaus ja uusi yritys. Annoin myös uutta käskyä lähellä. Nää on vaan jostain syystä ihan mahdottomia, ei meinannut millään tulla kerrasta kunnolla. Edessä korjailut onnistuu.

Seuraamista, tietty. Nyt lähinnä liikkeellelähtöjä ja nopeita palkkauksia, jos oli alusta asti ok. Pari vähän pidempää. Pää oli tänään aika levoton. Yhdessä liikkeellelähdössä lähti keulimaan, muuten paikka ok. Painaminen on ehkä vähän vähentynyt :) Koskee edelleen, mutta kevyesti. Tuntuu, ettei tästä hyvää tulee koskaan, mutta jos edes koko ajan vähän parempi :)

Sisällä vielä vähän kaukojumppaa vaihdoilla S-I ja S-M. Istumisessa yritetään lisätä välimatkaa, maahanmanoa jumpataan vielä ihan läheltä.

Kun Luu tekee lähes aina ennen ruokaa kaukoja, Tuitun kanssa on naksuteltu jumppatyynylle menoa. Ollaan tehty sitä joskus ennenkin vajavaisin tuloksin. Jos tyyny on vaikka tuolilla ja nostan Tuitun siihen, se pystyy kyllä seisomaan sillä ihan ongelmitta. Mutta kun tyyny on maassa, se ei jotenkin tajua, että kaikki neljä tassua pitäisi laittaa sille yhtä aikaa :D Tätä on siis naksuteltu temppuna ja vihdoinkin ollaan jo aika lähellä. Uskomattoman vaikea noin yksinkertaiseksi asiaksi! Tuittu yrittää niin kauheasti ja steppailee liikaa, mutta nyt se on alkanut saada juonesta kiinni.

Tokotettiin Luusterin kanssa koululla.

Metallin nostoja ensin. Palkkailin muutaman noston ja sitten tehtiin kierrätystä ja nostelua. Kierrätin kahta puuta ja käskin nostaa kapulan matkalla. Tää meni vähän siihen, että väännettiin siitä, sopiiko kiertoon lähdössä haukkua. Oli erimielisyyttä, mutta mä voitin ja kierrot hoidettiin lopulta hiljaa :) Nostot ja pito ok. Kovasti hidastaa ja keskittyy siinä kapulalla. Saisi ottaa vähän rehvakkaammin sen, mutta ainakin nosto pysyy siistinä...

Seuraamista, kainalopalkalla edelleen. Nyt ei mennyt ihan kamalaksi edes niillä puolipitkillä pätkillä. Ja paikka pysyi hyvänä, edistämisestä ei tarvinnut huomauttaa kertaakaan. Tein myös hidasta ja tosi hidasta sekä muutamat askelsiirtymät. Tosi hidas on vaikeaa, mutta yritti ihan kivasti keskittyä.

Idaria istumisilla ja seisomisilla. Tänään istuminen oli taas ihan ylivoimaista! Välillä istui, välillä ei. Välillä istui viiveellä, kun pysähdyin vähän matkan päähän. Ensin tökki istuminen ekana asentona, sitten seisomisen jälkeen. Lopulta saatiin kaksi onnistumista putkeen S-I-yhdistelmällä, mutta aika kauan piti hinkuttaa.

Kiertoja ja stoppeja. Eka stoppi aika lähelle mua, teki ihan törkeän hyvin. Täysi lukkojarrutus, jolla luisui ja luisui... :) Sen jälkeen steppasi enemmän ja vähemmän joka kerta, pysähtyi toki näin lyhyemmällä matkalla. Mutta se ei ole mikään kriteeri...

Loppuun jumpattiin muutama kauko, kun Luu alkoi niitä tarjota. Lähinnä S-M-vaihtoa, jota on alettu nyt tehdä namijumppana. Läheltä sekin toimii hyvin.

No niin, taas muutama syvä huokaus, sinisiä ajatuksia ja Luun agilitytreeneihin.

Tehtiin ihan suosiolla pätkissä, välillä suunnitellustikin. Alussa piti hinkuttaa, kun Luu tuijotti sitkeästi väärään suuntaan puomille, ja yritin saada sitä lukitsemaan lähtöhypyn. Ei oikein onnistunut. Tein suoralle putkelle ihmisnuolen, mutta Luu valui aika pitkäksi. Ei olla kyllä varmaan ikinä kokeiltu tuommoista.

Sitten väännettiin kepeillä. Luu alkoi kiepsahtaa jyrkässä avokulmassa ekan kepin taakse. Se teki vastaavaa jossain aikaisemmassakin treenissä, ja silloin vielä sitkeämmin. En tajua, mikä siinä mättää. Pari kertaa piti viedä Luu niskavilloista ekaan väliin, sitten alkoi ajatella vähän paremmin. Lopetti myös keppejä kesken, kun käänsin voimakkaasti rintamasuuntaa, mutta se nyt olikin vielä aika iso häiriö. Pelkän taakse jäämisen kesti.

Puomille piti lähettää putkensuun taakse. Oisko kerran mennyt putkeen, muuten haki käskyllä ihan hyvin. Ja ylösnousut ok. Jonkun meni sivusta, mutta tuli vinosta, kun meinasi ensin mennä putkeen, mutta korjasi linjan. (Tulipa kamala lause, mutta en jaksa korjata.) Alastuloilla pysähtyi pari kertaa liian aikaisin ja meni joka helvetin kerta vinoon. Korjasi kyllä, tosin vinouksia ei ihan täydellisesti. Nää menee vaan huonommaksi koko ajan :(

Hyppelykuvioista selvittiin tällä kertaa ilman isompia tuskia. Tehtiin ainakin takaakiertoja, pakkovalssijaakotusta ja poispäinkäännöstä. Myös aa oli hyvä joka kerta sekä ylös että alas. Alas tosin kääntyi aika vinoon siinäkin. Keinulle oli jotenkin vaikea linja, mutta ihan hyvin Luu klaarasi ylösmenot. Kontaktilta karkasi kerran reiluun vedätykseen. Loppusuora oli semmoinen epäsuora, jossa piti leikata takaa. Meni vähän turhan voimakkaasti siksakaten, mutta erittäin positiivista, että Luu irtosi loppuun pelkällä käskytyksellä, kun jäin tosi taakse. Juuri tämmöisissä se kääntyy herkästi katsomaan. Tehtiin toinen kerta vielä palkka valmiina lopussa.

Ei yhtään niin kamalaa kuin tiistaina! :)

Ai niin, Nipsun kanssa käytiin aamupäivällä Elinalla. Jumia ja jäykkyyttä löytyi taas yhden sheltin tarpeiseen. Rintaranka oli aika juntturassa, lisäksi SI-nivel toiselta puolen. Nipsu sai vähän hevos-laseria ;)

Valkkuryhmän treeniteemana oli tänään vauhti ja sitähän saatiin. Laura oli kehitellyt 33 estettä pitkän tooosi helpon radan, jolla sai vaan painaa menemään. Sai sillä toki virheitäkin tehtyä :D

Tehtiin rataa kahdessa osiossa ja kellotettiin aikoja sekä virtuaalikoiran että oikean koiran kanssa tehdystä suorituksesta. Ekalla kierroksella virtuaali-Nipsu oli oikeaa muutaman sekunnin hitaampi. Oli jotenkin tosi vaikea arvioida sitä koiran menoa tuommoisella suoralla radalla, missä ei paljon tarvinnut kääntyillä tai rytmitellä. Mun piti ottaa lähtökin kerran uusiksi, kun hukkasin virtuaalikoirani heti alkumetreillä :D Oikeankin Nipsun kanssa piti uusia pari kertaa, kun ensin vähän ohiteltiin esteitä ja jotain semmoista. Parhaassakin suorituksessa tuli yksi pyörähdys.

Toisella pätkällä osuin jo paremmin oikeaan, eikä ajoissa ollut kuin alle sekunnin heitto. En nyt muista kumman eduksi. Tämä meni muutenkin paremmin, ohitettiin aidon Nipsun kanssa vaan yksi hyppy ekalla kierroksella ;)

Lopuksi mentiin koko rataa niin, että koira piti palkata muutamasta kohdasta radalla. Mä palkkasin pari kontaktia ja sitten molemmat kerrat, kun piti irrota mustaan putkeen. Hienosti Nipsu Nipsuksi irtosikin! Aalla kiusasin sitä hämykäskyillä. Se kesti sanattoman ohjauksen kohti putkea sekä paikallaan sanotun "putkeen" -käskyn, mutta ne yhdistettynä olivat vielä liikaa. Putkeen meni, ja monta kertaa! :D

Nipsu on alkanut tajuta myös "välin", jota on treenailtu omaa vuoroa odotellessa. Pientä käskiapua se vielä tarvitsee, mutta nyt voidaan ottaa se jo lähdössä käyttöön. Helpottaa kovasti. Tämänhän olisi voinut opettaa jo pennulle, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

Mulla oli jäänyt ihan tämä ilmiselvä mielleyhtymä tajuamatta, mutta kiitos Lauralle tästäkin ilosta! Tässä vielä lähikuvat näistä jalustoillaan nököttävistä täytetyistä eläimistä.

Jälkimmäinen on selvästi jouduttu pakottamaan vähän liian pienelle jalustalle ja sen asento on jäänyt varsin luonnottamaksi. Elävistä malleista nämäkin täytetyt versiot erottaa helposti silmistä. Katseet ovat lasittuneet ja niissä ns. "loistaa tyhjyys".