Orastava nollaputkemme ei saanut jatkoa Hyvinkäällä, jossa kisattiin Herralan agiradalla ja hyppärillä. Tuittu tiputti yhteensä kolme rimaa, mikä on melkoinen prosentti kaikista sen kisauran aikana tippuneista rimoista. Enemmän kuin tuloksellisesti harmittaa ja mietityttää, onko Tuitulla jotain megalomaanisia jumeja. Meillä on toukokuussa aika Piiralle, mutta täytynee yrittää päästä nyt pikimmiten jollekin hierojalle.

Agilityrata ei ollut muutenkaan kovin vakuuttava. Löysäilin itse ja olin välillä myöhässäkin. Tehtiin kyllä puhdas rata muuten, mutta tehdessäni valssia välistävetokohtaan ja käskyttäessäni aika voimakkaasti (oltuani vähän myöhässä...) Tuittu roiskaisi riman alas. Syytä löytyi siis ihan ohjaajastakin, mutta normaalisitihan Tuittu kampeaa itsensä rimojen yli ohjauksesta huolimatta. Puomin kontakti oli tosi ruma :(. Yritin ottaa varman päälle, kun oli vitonen alla, mutta ihan kamala loikka. Ei kontaktivirhettä, mutta kuitenkin. Vieläkö tämänkin jutun kanssa tarvii rueta vääntämään...

Lealle ja Inkalle radalta nolla ja mulle kauheet paineet hyppärille!

Hyppäri meni kokonaisuudessaan paremmin ja maalissa luulinkin tehneeni nollan (ja selvinneeni pullakahvien maksamisesta). Ihmettelin kuulutusta kympistä, ja radalle vilkaistessani näin ratahenkilöiden keräilevän rimoja maasta. Ne olivat neljänneksi ja toiseksiviimeisten hyppyjen. Videolta näkee, että sen ekan Tuittu hyppäsi huonosti ilmeisesti kiirehtiessään perääni, mutta toiseen en keksinyt mitään järjellistä selitystä. Muuten siis kuitenkin ihan siisti rata. Kepeillemenoa vähän jänskäsin, mutta Tuittu näytti, että ihan turhaan. Yritin ottaa vähän hanskaan ja suoristaa linjaa, mutta se vaan meni :)

Videoita radoista saattaa ilmestyä jossain vaiheessa. Jos saan ostettua jonkun semmoisen kaapelin ja selviän muista teknisistä haasteista ;) Tietotekniikka on vielä vaikeampaa kuin agility.

Loppulenkillä tehtiin klassinen "pääsiskö täältä ympäri" -moka, jäätiin melkein pienlentokoneen alle ja jouduttiin kävelemään ladunreunaa, mutta tulipahan jäähdyteltyä normaaliakin perusteellisemmin. Tarkennuksena, että meille se normaali on n. puoli tuntia. Viimeaikaisten kisoissa tehtyjen havaintojen (Taas meidän automme on viimeinen parkkipaikalla!) perusteella normaali jäähdyttely kun on valitettavan monille kanssakisaajille jotain ihan muuta.

Kun vihdoin päästiin kisapaikalta pois, piti pysähtyä heti Riihimäen ABC:lle syömään ja tarjoamaan Lealle pullakahv... siis kaakaot. Riihimäen ABC:llä käyneet tietävät, että sieltä löytyy ravintolan ja ruokakaupan lisäksi monia muitakin mahdollisuuksia rahoistaan eroon pääsemiseen.... Ostettiin sitten Lean kanssa takit. Samanlaiset. Mutta ne oli hyvät! Ja tosi paljon alennuksessa!

Jäi siis jotain käteen tästäkin reissusta :) Kiitos Lealle, Inkalle ja Kinalle seurasta! (Inka ja Kina on borderterriereitä ja Lea on se tyyppi, jolla on samanlainen punainen Fjällrävenin takki kuin mulla.)