Henna oli kehitellyt keskiviikoksi aikamoiset kiemurat. Yksi ahdas hyppyhässäkkä ja mielenkiintoisia putkeenvientejä.

Se ensimmäinen meni meiltä kerrasta nollana läpi, vaikka Tuittu kiersikin putkeen omavalintaista reittiä. Sitä putkeenvientiä kepeiltä hinkattiinkin sitten jokunen kerta. Kun otin sivutäisyyttä kepeiltä, Tuittu alkoi jättää keppejä kesken. Sitten paloi jo hermotkin (siis koiralta!) ja se murisi :) Ihan kerran ja pienesti vaan, mutta silti. Saatiin kohta onnistumaan sitten jotenkuten, mutta ei ihan nappiin. Parasta olikin, että Tuittu murisi :) Söpöä. Ja oikeeta asennetta!

Toisella pätkällä oli u-putki nurkassa suut nurkkaa kohti. Sinne tultiin oikealta puolelta ja mentiin kauempaan päähän. Putkelta taas jatkettiin vasemmalle. Sujuvin reitti koiralle oli siis semmoinen, että se ohitti väärän putkenpään sekä mennessä että tullessa. Niin, ja logistisista syistä mieluiten niin, että ohjaaja ei tunkenut sinne nurkkaan, vaan jäi putken ulkopuolelle. Kisoissa olisi varmaan mennyt varmisteluksi, mutta nyt halusin kokeilla ohjata niin. Sain kuin sainkin Tuitun oikeaan päähän ihan ongelmitta, mutta ongelmaksi muodostui putkesta pois kääntyminen. Oma liike (ja aluksi turhan voimakas käskytys) oli niin voimakkaasti väärään suuntaan, että Tuittu kääntyi sitkeästi putkesta takaisin. Jossain vaiheessa se alkoi myös hyppiä putken päälle (jos yhtään yritin laiskotella putken kiertoon lähetyksessä) ja sai aikaan taas pienet rähinät. Jo toisen kerran samoissa treeneissä!

Autettiin sitten muutama kerta niin, että Kati palkkasi putken ulostulolla. Tällä saatiin homma toimimaan ja pääsin näyttämään, että epäilyttävä ohjaussuunnitelma toimi :) (Heti 17. yrityksellä.) Mutta toimi!

Kuten murinoista voi päätellä, Tuittu oli tänään hyvällä asenteella. Se liikkui hyvin, eikä hypyissä ollut mitään ongelmia. Tuskin sillä siis kovin pahoja jumeja on. Hyvä kuitenkin päästä tiistaina katsomaan, missä kunnossa kroppa on.