Keskiviikkona oli Maijun vuoro vetää treenit. Välistävetotoivettani oli noudatettu edelleen, ja kaikennäköisillä hyppypyörityksillä saatiin pyöriä kaikilla pätkillä.

Yhdellä pätkällä saatiin aikaiseksi pujotteluvirheitä niin alussa kuin lopussakin. Pitää vaan malttaa, edelleen. Pujotteluun mentiin aina puomilta loivasta avokulmasta (ja siitä viidestä metristä voidaan aina keskustella...) ja Tuittu kyllä hanskasi ne hyvin, kunhan en lähtenyt ryysimään.

Välistävedot taisi mennä taas ihan ok joka kerta, ainakaan niillä ei takuttu. Muutenkaan ei tainnut tulla mitään isompaa ja pari pätkää vetäistiin heti nollalla läpi. Vaikeinta taisi olla sen viimeisen radan muistaminen. "Ai niin, se yksinkertainen!" Yhdessä kohdassa kokeilin pakkovalssin sijasta "pakkojaakotusta" :D (Se oli siis ihan vaan persjättö, mutta pakkojaakotus kuulosti hienommalta.) Toimi niinkin, mutta en tiedä, saiko siitä mitään hyötyä valssiin verrattuna.

Meitä oli vain kolme, joten Kati treenasi myös Inton kanssa. Tuittukin sai ihan konkreettisen käsityksen Inton vauhdista... Kaikki varmaan tietävät, mitä tapahtuu mutkaputkelle, kun sinne juoksee nopea bordercollie, ja osaavat kuvitella, mitä tapahtuu kuusikiloiselle koiralle, joka seisoo kyseisen mutkaputken ulkokaarteessa...? Ei saisi nauraa pienen kustannuksella, mutta oli se kyllä aika huvittava näky ;) Tuittu itse ei kyllä tainnut edes tajuta, mikä siihen iski.