Se on ollut monta kertaa niiiin lähellä, muun muassa yhden rimanpudotuksen päässä. Mutta nyt se on tehty :)

Käytiin testaamassa ATT:n uutta hallia kolmen startin verran. Ja eipä sitä reissun jälkeen voi paljon haukkua :) Epäilyttää kyllä paikan riittävyys karsintojen järjestämiseen (parkkipaikat, vessat, katsomo...), mutta normikisoihin ihan loistava paikka.

Mineillä oli tuomarina Marjo Heino. Tykkäsin radoista, ne tarjosivat sopivasti haasteita ja mahdollisuuksia erilaisiin ohjaussuunnitelmiin olematta kuitenkaan väkinäisiä tai epäloogisia. Esteistä käytössä taisivat olla pöytää lukuunottamatta kaikki mahdolliset ja joka radalla oli myös vanhan mallin sarja.

Aloitettiin hyppärillä, jolla meinattiin heti romuttaa triplanollahaaveet. Kamalaa kankeamista ja kaarrotusta. Pujottelusta kyllä kehut mulle ja koiralle. Kepeille mentiin n. 180 asteen avokulmasta pussin jälkeen. Kohta oli juuri sellainen, jonka usein sössin, mutta nyt osasin antaa Tuitulle juuri sopivasti tilaa. Takaakierrossa ennen loppusuoraa Tuittu teki noin kilometrin lenkin ja oli vähällä ajautua jo hyllyllekin. Taistelin sen kuitenkin oikealle esteelle ja nollalla maaliin. Käsittämätöntä, mutta totta, pidettiin 50 koiran luokassa palkintopallipaikastakin kiinni melkein loppuun asti. Toiseksiviimeisenä startanneet Petri ja Dami kiilasivat meidät sekunnin kymmenyksellä neljänsiksi. Mikä oli ihan ok, koska meidän ratamme oli huono, Damin rata oli hyvä ja Damikin on schipperke.

Ekalla agiradalla oltiin vähän parempia. Vähän kökkö välistäveto, hidas keinu ja kaikennäköistä viilattavaa, mutta tehtiin ihan perushyvä rata. Niin, ja puomin kontakti oli niin lennokas, että oli ihan pakko vilkaista tuomaria... (mitä ei siis ikinä koskaan saisi tehdä.) Käsi ei noussut puomin jälkeen eikä missään muussakaan kohdassa, joten tupla oli plakkarissa. Tällä kertaa pidettiin se kolmossijakin ihan loppuun asti.

Viimeinen rata oli meidän parhaamme. Vaikka se tripla kummitteli takaraivossa, en sortunut kankeamiseen, vaan pystyin menemään ihan hyvällä draivilla. Valitsin myös yhden riskialttiin ohjauskuvion. Kun mutkaputken jälkeen mentiin renkaan ja hypyn suoran jälkeen keinulle, ohjasin esteet niin, että mun ja koiran väliin jäi yksi pystyssä oleva aita. Sillä sai ohjaajalle paljon paremman linjan, joten sikäli valinnassa ei ollut oikeasti mitään riskialtista. Tuommoinen esteen väliin jääminen on vaan henkisesti niin iso este, etten ole kisatilanteessa aikaisemmin uskaltanut tehdä noin. Nyt pakotin itseni uskaltamaan ja se meni aika makeasti :) Maalissa oli aika hieno tajuta, että ensimmäistä kertaa ikinä me tehtiin triplanolla! Päivän kruunasi toinen kolmossija.

Harmi vaan, että olin reissussa yksin, joten jäin vaille pullakahveja. Tarjosin sitten itse itselleni Hesen ruisfileaterian ja karkkipussin. Ensi viikolla Hyvinkäällä katsotaan taas, kuka tarjoaa ja kenelle...