Tuittu kävi tänään Elina Karhumäen käsiteltävänä. Sain ilokseni kuulla omistavani ikäisekseen loistavassa kunnossa olevan koiran :) Toki kaikkea pientä häikkääkin löydettiin, mutta ei mitään vakavaa.

Jo Tuitun liikkeitä katsoessaan Elina huomasi, että se keventää aavistuksen vasenta takajalkaansa. Sama todettiin parissa harjoituksessa, joita tehtiin hoitohuoneessa. Tälle ei löytynyt selkeää syytä, mutta onneksi sentään hoitokeinoja. Sainkin heti aluksi kattavat jumppaohjeet, jolla saadaan vahvistettua vanhenevalle agilitykoiralle elintärkeitä lihaksia.

Käsittelyssä Tuitun selän keskipaikkeilta löytyi aikamoista kireyttä. Myös oikea (vai sittenkin vasen?) si-nivel oli aika jumissa, mutta aukesi Elinan mukaan hämmästyttävän helposti. Toisen puolen takajalka venyi kuulemma oppikirjamaisesti sekä eteen että taakse. Yksi minullekin ihan uusi huomio oli, että Tuitun varpaat ovat varsinkin takajaloissa todella liikkuvat. Elina sanoi, ettei ole nähnyt vastaavia koskaan aikaisemmin. Vasemmassa jalassa liikkuvuus oli vielä aavistuksen parempi. Tämäkin saattaa olla yksi syy muihin ongelmiin, sillä joustava tassu (en edelleenkään hallitse ammattislangia ;) ) saattaa väsyä ja rasittua helpommin. Jumppaliikkeet pehmeällä alustalla auttavat myös varpaiden lihaksiin.

Muuten kaikki oli varsin hyvässä kuosissa. Ranka oli suora ja niskan liikkuvuus erinomainen. Tuittu  rentoutui käsittelyssä loppua kohden, mutta muutaman kerran se pääsi yllättämään meidät sairaan nopealla ylös ponkaisullaan. Jumien käsittely tuntui selvästi ikävältä, mutta välillä Tuittu reuntoutui niin, että malttoi sulkea silmätkin. Vapaana ollessaan se ehti tutkia kaikki kolot moneen kertaan, tunkea pään (kannelliseen) namipurkkiin, hyppiä vasten pöytää, jolle namipurkki siirrettiin, kerjätä nameja Elinalta ja multa, tunkea Elinan taskulle, kiipeillä korokkeiden päälle, kurkkia lavuaariin ja haukkua mm. naapuripizzerian väen. Se oli siis oudossa paikassa ihan oma itsensä :)