Eilen hakuiltiin taas Hangaslahdella. Tehtiin keskilinja jäälle, kun oli sopivasti hankikantoakin, ainakin koirille. Otettiin Tuitulle kolme suoraa palkkaa, kaksi jäälle lakanan alle ja yksi toiselle puolelle pusikon puolelle. Kerrankin olisi ollut Tuitulle hyvä keli vaan irrotella ja juosta, mutta ei se kyllä ihan kaikkea ottanut tilanteesta ja itsestään irti.

Ensin lähetin vasemmalle jäälle. Tuittu ei ilmeisesti oikein hoksannut, mikä homman nimi oli ja pysähtyi heti metrin päähän ja yritti hapuilla rullaa suuhun. Ihan kiva, että sen ratkaisu epävarmoihin tilanteisiin on rullan ottaminen :( No, otin sen uudestaan sivulle ja uudella lähetyksellä ihan hyvin maalimiehelle.

Oikealle metsän puolelle lähetettäessä Tuittu osui edellisen koiran piilolle ja jäi kaivelemaan kinkkusuikaleita (maalimieheen muutama metri). Positiivista oli, että sain kutsuttua sen pois ja uudella lähetyksellä se meni suoraan ja lujaa maalimiehelle.

Viimeinen oli taas vasemmalle jäälle. Tuittu taisi kyllä nähdä hangella kökkivän valkoisen möykyn, mutta nyt se meni ainakin lujaa. Semmoisella asenteella, minkä haluaisin osata kaivaa koirasta esiin, kun sitä tarvitaan. En vaan tiedä, onko se tuommoisesta koirasta koskaan ohjaajan tahdosta kaivettavissa.