Keskiviikkona oli Katin vuoro vetää treenit. Olimme toivoneet ainakin kontakteja ja välistävetoja ym. hyppypyörityksiä - ja saamamme piti! Oltiin Tuitun kanssa ekalla pätkällä ekoina, enkä ehtinyt saada koiraa kunnolla hereille. Ensimmäinen rata meni siis vähän alkukankeudella, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa.

Vein yhdeltä hypyltä keinulle ensin jaakotuksella, missä tuli vähän ahdasta, kun piti ryysiä koiran kanssa samaan pieneen väliin. Kokeilin sitä sitten tiukalla takaaleikkauksella. Ei sekään täydellinen ollut, mutta yllättävän hyvin Tuittu luki hypyn kohdassa, joka oli vähän niinkuin twisti "takaperin".

Samalla radalla oli kolmen hypyn välistävedot, jotka ensin tungin ohjaamaan ulkopuolelta. Ihan ok muuten, mutta koska jouduin peruuttelemaan lähes koko kuvion läpi, hidastin Tuitun vauhtia. Tökkäisyllä toiselta puolelta tämä meni tosi hyvin! Pidän jotenkin välistä vetämistä luontevampana kuin tökkäisyä (jolle varmaan kanssa olisi joku hieno termi...), mutta ainakin tässä tapauksessa oli ihan päinvastoin. Täytyy pitää mielessä!

Keinua hinkattiin jonkun verran. Tuittuhan hyppää keinulta lähes järjestelmällisesti sen iskiessä maahan. Vaikka se ottaa kontaktin, tapa ei ole kovin taloudellinen ja aiheuttaa myös riskin lentokeinun tuomitsemisesta. Laitettiin ensin palkka maahan, mikä aiheutti varsin näyttävän 180 asteen voltin, kun Tuitun kuono liimaantui yllätyksenä eteen tulleeseen namiin ja kroppa jatkoi matkaa... (Tassujen osuessa maahan Tuitun rintamasuunta oli siis keinua kohti.) Sitten liiskasin juustoa kontaktin reunaan, mikä sai aikaan hallittuja, mutta hitaita suorituksia. Jollain on kuitenkin pakko vahvistaa keinulla pysymistä. Laitettiin lisäksi Katin treeniliivi pehmikkeeksi alastulon alle, keinu kun rämähtää aika voimakkaasti. Tätä voisi tehdä jatkossakin.

Toisella pätkällä ei tainnut olla mitään erikoista. Yhdessä välistävedossa kokeiltiin vähän erilaista ohjausta ja haettiin sopivaa etäisyyttä. Tuittu liikkui selvästi paremmin, kun en mennytkään vetämään sitä ihan nenästä, vaan annoin tilaa.

Sitten tehtiin ihan perinteinen valssausharjoitus hyppyriveillä. Tässä ei ollut muuta ongelmaa, kuin kunnollisen asenteen ja draivin löytäminen.

Lopuksi otin pujottelua avokulmasta ansahypyn vierestä. Tähän Kati neuvoi mulle flop... siis flipin, jonka avulla Tuittu ei ajatellutkaan hyppyä vaan meni juuri sinne minne piti.

Opetusvideoon kohtaan 'floppi' olisi sen sijaan sopinut Teron lähempi tutustuminen putkeen. Kuvitelkaa tää: ô niin että toi kaksinkerroin taittunut osa on kolmemetrinen mies :D Pitäisi varmaan alkaa videoida treenejä ihan sen takia, että saisi ikuistettua kaikki vastaavat hetket. Ne, joilla ei ole mitään tekemistä koiran ohjaamisen kanssa, mutta jotka tuovat treenaamiseen korvaamattoman lisänsä :)

Ai niin, kiitos Katille ja Intolle juustoista! Kerrankin Tuittu pääsi vieraille eväille ihan luvalla, omat kun jäi jääkaappiin.