Eilen hakuiltiin taas tutuissa rantamaisemissa. Mulla oli jo valmiiksi negatiivinen asenne treeneihin, ja jos väkimäärä olisi antanut myöden, olisin voinut jättää menemättä. Mieliala ei varsinaisesti noussut matkalla, kun auto nyki ja köhi, eikä meinannut millään pysyä käynnissä. Se sammui matkan aikana varmaan viisi kertaa. Eikä ehtinyt lämmitä juuri yhtään. Kaiken muun lisäksi siis oli vielä ikävä jättää koira kökkimään ihan jäiseen autoon. (No, Tuitulla oli kaksi takkia päällekkäin ja sen vuoron tullessa iho takkien alta ihan lämmin...)

Otin vain kaksi ukkoa, ensimmäinen helppoon piiloon ilmaisuna ja toinen vähän kauemmas suoralla palkalla. Tuittua ei huvittanut yhtään. Liikkuminen raskaassa hangessa ja jatkuvasti kainalossa oleva rulla ovat selvästi syöneet Tuitun motivaatiota. Eikä mikään ihme, vähempikin voisi ketuttaa. Jouduin lähettämään molemmille puolille useamman kerran, ennen kuin Tuittu lähti kunnolla. Skarppasi se pienestä ärähdyksestäni, mutta ei sitä ihan hirveästi huvittanut. Molemmilla pistoilla se myös jäi ihan jumiin, kun molemmat tassut menivät rullasta läpi. Ilmaisu oli ihan ok, kunhan olin siis ensin vapauttanut koiran rullasta...

Noissa olosuhteissa treenaaminen tekee nyt vain hallaa. Täytynee keksiä jotain muuta tai pitää vähintään aikalisä.