Keskiviikkona treenailtiin Hennan kehittelemillä radoilla. En tiedä, onko mun koiralle tapahtunut jotain, onko mulle tapahtunut jotain vai oliko jommallakummalla vaan vähän erikoinen päivä. Joka tapauksessa en saanut touhusta oikein otetta. Tuntui, etten pysynyt Tuitun mukana, ja tuntui, ettei se ollut kuulolla, vaan huiteli ihan omiaan. Jos syy oli se, että Tuittu vaan kulki lujempaa, niin en toki valita, päinvastoin.

Ekalla pätkällä Tuittu oli vain vähän haahu, kyttäili kontaktinameja. Toisella yrityksellä se heräsi ja liikkui himmailematta. Kerran se kyllä meni aan sijasta alla olevaan putkeen ihan varmasti tarkoituksella, että pääsi karkaamaan puomilla olevalle palkalle... Henna teki kunniakkaan syöksyn namien luokse, mutta musta salama ehti ensin ;)

Vaikein meille oli semmoinen hyppyepäsuora, jossa viimeinen pystyssä oleva aita piti hypätä ulkokautta ja kääntyä siltä jyrkästi takaisinpäin putkeen. Sisäpuolelta ei oikein pystynyt ohjaamaan, vaan se viimeiselle hypylle vienti piti tehdä jollain sylkkärintapaisella. Lisäksi ulkopuolella tuli aika äkkiä seinä vastaan, joten ohjaaja ei pystynyt juurikaan vekittämään juoksulinjalta ulos. Koiran olisi siis pitänyt vaan olla ohjattavissa ja tulla käteen kiinni, mutta Tuittu ei ollut, eikä tullut. En tiedä, teinkö jotain oleellista väärin, mutta Tuittu tuntui vaan sitkeästi puskevan eteenpäin hypylle. Tein haltuunoton sitten pari kertaa palkaten ja sain Tuitun reagoimaan. Nätisti me ei kyllä tätä saatu menemään.

Muita isoja ongelmia ei ollut, mutta jotenkin tuosta hinkkaamista jäi kamalan epävarma olo.