sunnuntai, 11. tammikuu 2009
Nollavoitto! (samaan sukuun)
Hemmetin vuodatus, heivasi pitkän kirjoitukseni sinne jonnekin huitsin nevadaan. Ei olisi kannattanut yrittää esikatsella aikaansaannostaan.
Joka tapauksessa, tänään talkoilin, katselin ja kisasin Niihamassa. Päivä alkoi makeasti Katin ja Inton kisadebyytillä. Meno oli niin vakuuttavaa, ettei tarvinnut edes jännittää. Sen kun vaan ihaili menoa :)
Tuitun kanssa loistettiin vähän vaatimattomammin. Venyttiin kahteen ihan hyvään rataan, joista tosin vain ensimmäisellä saatiin nolla. Mutta sekin riitti pullakahveihin :) Kiitos vaan Hannalle, joka toisen epäonneksi ja toisen onneksi sortui Ruun kanssa pieniin virheisiin molemmilla radoilla.
Rata oli Saviojan aika helppo ja virtaava agirata. En mokannut välistävetoa! Yksi valssi jäi tekemättä ja kostautui pienenä ajanmenetyksenä. Pujottelu hienosti, vaikka leikkasin takana aika ahtaassa välissä. Puomin kontakti alkaa olla melko veitsenterällä. Täytynee alkaa ottaa sitä kisoissa vähän enemmän ohjaajan kuin herran haltuun. Muutaman kerran on ollut olo, etten ole ihan varma, kenen hallussa sen suoritus on ollut. Vaikka se siis suoritettu onkin.
Aika riitti neljänteen sijaan, jolla kiilattiin melkoisen leveään Levek-rintamaan Leilan, Liinan ja Pirun jälkeen.
Jämsän hyppärillä sai vääntää vähän enemmän, vaikka sekin oli helpompi miltä näytti. Suoran putken jälkeen oli pahannäköinen takaakiertohässäkkä, joka meni meiltä ihan sujuvasti. Kepeille mentiin melkein 180 asteen avokulmasta ja siinä jätin yhden ratkaisevan askeleen ottamatta. Tuittu taipui hienosti, mutta kakkosväliin. Korjattiin kepit kaikessa rauhassa, mutta ehdittiin ihanneaikaan. Muuten radalla ei siis kuhnailtu.
Oli kiva kisata, ja parin viikon päästä pääsee taas! Onneksi päätin lähteä Hyvinkäälle, vaikka aluksi meinasinkin pitää pitemmän kisatauon. Vierotusoireitahan semmoisesta tulisi!
Kommentit