Eilen päästiin agiliitämään Teron vetämiin treeneihin. Hyvä tosin, etten unohtanut koko treenejä haahuillessani työpäivän jälkeen ruokaostoksilla... Yhtäkkiä huomasin, että kello on melkein seitsemän ja mun pitäisi lähteä treeneihin ihan just... ja olin Pirkkalan Citymarketissa. No, ehdin Nokialle kahdeksaksi ja lämmittelin reiluna treenikaverina koiraa muiden rakentaessa rataa ;)

Omia jalkoja en tainnut saada tarpeeksi lämpimäksi, vaikka lenkin aikana vähän hölkkäilinkin. Ilmeisesti viikonlopun juoksutreeneistä ja salibandystä itseensä ottanut takareisi kipeytyi muutaman radan aikana aika paljon pahemmaksi. Teron sanoin "näyttää 22-vuotiaalta, mutta kroppa kuin nelikymppisellä..."

Mutta juosta piti vaikka väkisin. Tehtiin kaksi pätkää, joissa oli aika paljon samaa kuin Katin taannoisissa keppisulkeisissa. Eka pätkä tehtiin puhtaasti, mutta Tuittu löysäili alussa ja itsekin ohjasin yhden putkeenviennin vähän huonosti. Toinen pätkä sitten muuten aika mukavasti, mutta loppusuoran vedätyksessä Tuittu roiskaisi yhden riman alas. Otin vielä lopun uudestaan, ja saatiin sama rima taas rapsahtamaan. Tuittu hyppää heti matalamman ja huolimattomamman hypyn, jos sillä tulee kova kiire perääni.

Toisella pätkällä saatiin aikaiseksi yksi pujotteluvirhe, kun ryysin keppien ohi yhtään himmaamatta. Mentiin kepeille umpikulmasta niin, että ohjasin ulkokautta. Ei mun paljon tarvinnut antaa Tuitulle tilaa ja aikaa, mutta ihan vähän. Keppien jälkeisessä hyppykiemurassa ensimmäinen sylkkäri jäi vajaaksi. Toisella yrityksellä sitten hieno tiukka kurvi.

Lopuksi innostuttiin Katin kanssa päästämään Tuittu ja Svante humputtelemaan. Tuittu on ainakin ihan intoa piukeana, kun pääsee agiliitämään yhdessä Svanten kanssa ja saa siitä vielä palkkaa multa JA Katilta! Tandem-agility peräkanaa sujui kuin vettä vaan. Tehtiin myös paria "Älä kokeile tätä kotona" -temppua, eli putkea ja pujottelua ristiin... Putkessa koirat ohittivat toisensa ihan nätisti, mutta pujottelua piti yrittää pari kertaa. Ei saatu koirien rytmiä synkronoitua niin, että olisivat osuneet sopiviin väleihin toisensa kohdatessaan, vaan aina jompikumpi joutui oikaisemaan yhden välin. Ensimmäisellä yrityksellä Tuittu jäi vähän Svanten taklaamaksi, mutta pujotteli sen jälkeen sitkeästi loppuun asti.

Turhaa pelleilyä...? Kaikilla oli hauskaa, eikä siitä voi koskaan olla haittaa :)