Tällä viikolla palailtiin valmennusryhmän kanssa joulutauolta Katin vetämien keppisulkeisten muodossa. Tehtiin kolme radanpätkää, joilla hinkattiin pujottelua sekä sen aloituksia ja lopetuksia kerta jos toinenkin.

Tuittu oli aika pätevä. Kaksi kertaa se jätti kepit kesken. Ensimmäisellä oli liikkeellä jostain syystä tosi huonolla asenteella ja toisella hain rajaa, kuinka tiukasti voin vedättää keppien edestä tiukasti vasemmalle. Vedätyksenkin se kesti sitten tosi hyvin, kun vain pidin katseen ja ohjaavan käden keppien loppuun asti.

Aloituksissa oli niin tiukkoja avo- kuin umpikulmiakin. Myös tiukkoja leikkauksia tai valsseja olisi voinut tehdä, mutta jäin kaikissa kohdissa lähetyspuolelle. Sillä tavoin keppien jälkeen piti monta kertaa työntää koira tiukasti jompaan kumpaan suuntaan. Tuitun kanssa se onnistui, koska pystyin jätättämään sitä kepeillä ja ennakoimaan käännöstä.