Eilen illalla käväistiin Lean ja Maijun kanssa Hyvinkäällä pitämässä Tamskin mainetta yllä. Eli virheitä keräiltiin taas kiitettävästi. Tuitun kanssa hoidettiin kyllä osuutemme kolmoisvoitosta ekalla radalla, mutta muuten ei mennyt niin putkeen. Paitsi Inkalla, jolla meni vähän liiankin putkeen.

Olin koko kisojen ajan jotenkin tosi levoton, enkä pystynyt keskittymään kunnolla. Oltiin hyvissä ajoin paikalla, mutta aikataulut olivat edellä, ja edellinen luokka jo loppumassa. Toimitsijat eivät osanneet sanoa, kuinka etuajassa minit aloitetaan, joten ei uskallettu käydä kuin pikaisella lenkillä. Me lähdettiin luokan loppupäässä, joten ehdittiin onneksi lämmitellä tutustumisen jälkeenkin. Silti oli jotenkin tosi vaikea valmistautua, kun ei tiennyt, alkaako kisa viiden vai 25 minuutin päästä. No, se alkoi lopulta vain 10 min etuajassa ja tutustumisen jälkeen lähdettiin Lean kanssa lämmittelemään. Katsottiin kellosta, että ainakin 20 minuuttia on pakko olla aikaa, mutta silti matkalla alkoi stressata, että mitä jos myöhästytään sittenkin... Ihan hyvin ehdittiin, mutta aika pian se oma vuoro tuli.

Jalonen oli kehitellyt aikamoisia kiemuroita agiradalle. Hankalimmalta näytti takakulman takaakierto, joka vaikutti siltä, että se on pakko tehdä ulkokautta poispäinkääntönä. Mikä taas vaikeutti huomattavasti jatko-ohjausta seuraavalle hypylle ja pujotteluun. Mulla oli kohtaan suunnitelmat A, B ja C, enkä vielä radalle lähtiessä tiennyt, mitä noudatan. Harvinaista mulle. Tuittu oli tosi hidas ja tuli varsinkin alun kuin hidastetussa elokuvassa. Tuitun ollessa putkessa päätin siis valita suunnitelma been, eli valssin ennen takaakiertoa. En ollut uskonut ehtiväni siihen, mutta hyvä näin. Sillä sain ihan nätin kurvin ja jatko-ohjaus helpottui. Hitautta lukuunottamatta ihan hyvä rata. Ja hitaudesta huolimatta kolmossija.

Koska lähdettiin luokan loppupäässä, hyppärikin alkoi yllättävän pian. Kävelytettiin koirat vaan ihan pikaisesti ennen tutustumista, mutta silti missasin palkintojenjaonkin. Tutustumisen jälkeen lähdettiin taas kävelemään, ja takaisin tullessa menemättä oli enää muutama koira ennen peräkkäin mennyttä Inkaa ja Elliä, joiden jälkeen oli kaksi koiraa ennen Tuittua. Siis pikaiset valmistautumiset ja taas radalle!

Hyppärilläkin oli haastavuutta ihan mukavasti. Kepeille mentiin ikävästi oikealle kaartuvan hyppylinjan jälkeen tiukasti vasemmalle, putken ollessa houkutuksena juoksulinjan päässä. Ohjaaja ei päässyt mitenkään järkevästi sisäkaarteen puolelle (tai ehkä joku hyvä ohjaaja olisi keksinyt, miten...), joten koira piti saada tökkäistyä kepeille ulkokautta. Tämä meni meiltä tosi hyvin, Tuittu kääntyi kepeille sairaan hienosti, vaikka näytti kuulemma tulevan melkein mua päin. Muutenkin hyppäri oli meiltä ihan jees, Tuittu liikkuikin taas paremmin.

Harmi vaan, että kolmosrima tipahti alas. Mun keskittymisestä olennaiseen (eli radan suorittamiseen) kertoo jotain se, että a)huomasin Jalosen nostavan käden b)ehdin ihmetellä, mistä virhe tuli c)ehdin miettiä, kielsikö Tuittu ja pitääkö mun ottaa hyppy uudestaan d)huomasin lopulta riman lattialla... Nollalla oltais oltu taas kolmansia, mutta ihan tyytyväinen olin hyppäriinkin ja erityisesti Tuitun normaalinpaan vauhtiin.

Niin, ja pullaa tuli taas pullakahvivedon voitosta. Lea ja Maiju saivat tarjota mulle ABC:n Dallas-pullan ja teen. Kyllä maistui :) Kiitos vaan!